HUOM! Tekstiä saa lainata muuttelematta ja sen sisältöä vääristelemättä keskusteluissa / internetin keskustelupalstoilla. Lainatessasi tekstiä liitä mukaan mieluiten tämän artikkelin osoite (http://nisti.net/dihkal/artikkelit/netunteet.html). Copyright (C), 2002, Jani Saksa (sir@robsku.cjb.net). Usein keskustellessa päihteistä ihmisten kanssa jotka eivät tiedä psykedeeleistä tai empatogeeneista juuri mitään ja omaavat hyvin stereotyyppisiä kuvia huumeidenkäyttäjistä jotka sen lisäksi, että ovat muutenkin suurimman osan ihmisistä kohdalla virheelliisiä eivät muutenkaan sovellu lainkaan psykedeelien käyttöön koska ko. stereotypiat pohjautuvat ajatukseen siitä, että huumeet ovat vain hedonistisen nautinnontavoittelun tai ongelmien pakenemisen välineitä. Ajatus siitä, että huumeilla voitaisiin saavuttaa jotakin hyvää ja, että ne voisivat olla henkisesti kehittäviä kuulostaa ihmiselle joka ei ole perehtynyt psykedeeleihin hyvin käsittämättömältä. Tajunnanlaajentamisen mainitseminen saa yleensä aikaan halveksivaa säälinsekaista naureskelua ihmisissä jotka kuvittelevat lsd:tä nauttineen törttöilevän ympäriinsä erilaisten harhaoivallusten vallassa. Tämä kirjoitus syntyi keskustelussa jossa puhuttiin siitä latistavatko päihteet tunteita ja onko olemassa päihteitä jotka oikein käytettynä saattavat tehdä nimenomaisesti päinvastaista. Alkuperäinen keskustelu kaikkine osanottajineen ja kirjoituksineen löytyy päihdelinkin keskustelupalstalta ja pääset siihen tarkalleen tästä linkistä: http://www.paihdelinkki.fi/ubb/Forum1/HTML/005006.html Tämä kirjoitus on vastaus seuraavaan kysymykseen: Miksi/miten päihteillä korjaantuisi tunnepuoli? Perustele. Mielihyvin: Otetaan esimerkiksi ekstaasi. En tiedä kuinka hyvin tunnet psykologiaa - itse tunnen sitä aika vähän joten tekstini ei pitäisi mennä siltä osin kovinkaan monen ymmärryksen yli. Kun olet kokenut jotain hyvin vahvaa negatiivista tunne-elämään vaikuttavaa - ehkä jopa traumaattista - kuten esimerkiksi läheisen kuoleman, eron tai raiskauksen (lähinnä naisilla, tosin miehiäkin raiskataan) niin asian käsittelyä vaikuttaa se, että alitajuntasi alkaa blokkaamaan liian pahoja ajatuksia automaattisesti (usein jopa niin, että tätä ei voi itse tietoisesti normaalielämässä havaita). Näiden suojien tarkoitus - luulisin - on hyvä. Ne pyrkivät siirtämään emotionaalisesti liian vaikeat asiat taustalle niin, että eläin pystyy jatkamaan normaalielämäänsä. Etenkin nykymaailmassa sivistyneellä ihmisellä kuitenkin tällaiset käsittelemättömät tunteet ovatkin useimmiten päinvastoin haitaksi kuin hyödyksi. Juuri tämä tekee asioiden käsittelystä vaikeaa ja juuri tämän takia tarvitaan joko terapiaa, psykedeelejä, meditaatiota tai jotakin muuta jolla voi hetkellisesti tai pysyvämmin avata alitajuntaa ja estää näiden "tunnesuojien" toiminnan. Ekstaasi tekee tätä nimenomaan tunnepuolella - psykedeelit taas kokonaisvaltaisemmin liittyen kaikkiin alitajunnan blokkeihin. Meditaatiolla voidaan pitkäaikaisen harjoittelun seurauksena saada aikaan samanlainen suojamuurien väistyminen ja vapaa ajatusten käsittely. Psykiatri taas yleensä pyrkii purkamaan suojamuureja lähinnä vain nimenomaisesti käsiteltävätn asian ympäriltä. Psykiatrilla ongelmana on, että hän ei voi nähdä toisen mieleen ja hänen täytyy ulkopuolisena koittaa onkia tietoon mahdollisimman hyvin kaikenlaisia tekijöitä jotka vaikuttavat asiaan. Tämä ei tarkoita etteikö psykiatri olisi ihan hyvä vaihtoehto. Näiden suojamuurien väistyessä siis ihminen pääsee ajattelemaan vaikeita asioita ja etenkin ekstaasin emotionaalisesti vapauttavan vaikutuksen alaisena homma ei kaadu siihen, että liian vahvan tunnereaktion takia asian käsittelyssä sittenkään ei päästä eteenpäin vaan potilas jää yhä jumiin - LSD:n ja muiden kokonaisvaltaisten psykedeelien kanssa sekä terapiassa näin voi käydä. Yllättäen olen huomannut, että kun näitä alitajunnan suojamuureja on edes kerran raottanut kemiallisesti niin sen kyvyn oppii. Ne raottuvat sen jälkeen selvänäkin asteen verran helpommin. Tämä on itse asiassa tärkeä kyky jota ihminen oppii kaikessa tunteiden käsittelyssä. Omakohtaisesta kokemuksesta sanoisin myös, että siinä missä normaalissa tunteiden läpikäynnissä voi oppia käymään tunteitaan läpi jo opituilla menetelmillä kun taas psykedeeleillä (ja mdma:llakin) saattaa samalla oppia katsomaan asioita uusista näkökulmista ja uusilla tavoilla. Tätä tapahtuu kyllä selvänäkin, mutta väittäisin sen näillä kemikaaleilla olevan huomattavasti yleisempää. Näen siis tässä asiassa esim. MDMA:n nimenomaisesti vaikutukseltaan terapeuttisena.