Nykyinen kilpailuyhteiskunta vihaa ajattelijoita yli kaiken. Elämme liukuhihnayhteiskunnassa jossa samanlaisuus ja massaan kuuluminen on arvostettua ja suositeltavaa, erottautuminen massasta millään tavalla on negatiivista ja jo ihmiset hyvin nuoressa iässä oppivat halveksumaan ihmisiä joilla on omia arvoja, ajatuksia, oma tyyli, oma musiikkimaku tai mitään omaa.

Yhteiskuntamme halveksuu kommunismia yksilöllisyyden tuhoajana kun itse uskomme elävämme vapaassa yhteiskunnassa. Mallivaltio USA on keksinyt kerrassaan nerokkaan tavan toteuttaa aivan sama yksilön vapauksien riisto kuin kommunismissa, mutta nerokkaammin keinoin. Sen sijaan, että suoraan rajoitettaisiin laeilla ihmisten vapautta, muokataankin ihmisten luonnetta! Tärkeimpiä asioita on jo lapsuudessa tehokkaasti toimiva muoti jota kaikkien pitäisi seurata. Muoti kertoo minkälaiset vaatteet sinulla pitää milloinkin olla, minkälainen musiikki on hyvää ja mikä taas huonoa ja mitkä puheenaiheet ovat juuri nyt in tai out. Tämä on ensimmäinen askel ihmisten kontrolloimisessa ja tähtää oman ajattelun vähentämiseen luoden samalla turvallisuuden tunnetta - ihmiset alkavat pitämään siitä, ettei heidän tarvitse turhaan rassata päätään asioilla vaan heille annetaan mielipiteet, totuudet, uskonto ja ajatusmaailma valmiiksi yksilöllisesti räätälöitynä - yksilöllisesti, kunhan sovit tämän yksilön muottiin.

Ihmiset haluavat välttää ajattelua! Nykyisen länsimaisen lääketieteenkin keinot kertovat karua totuutta nykyisen maailmamme tilasta. Jos hieman ahdistaa kun vaikka tyttöystävä jätti niin lääkäri määrää liiankin helposti diapam reseptin jolla voi sitten turruttaa tuskan tunteen pois, ettei sitä tarvitse ajatella - ja masennukseen tarjotaan ensisijaisesti mieltä tasoittavia "onnellisuuspillereitä", eikä esimerkiksi terapiaa. Ja taas on vältytty liialta ajattelulta. Ja jos ei osaa mennä lääkärille niin jo nuorena kulttuurimme osoittaa, että viinaa juodaan jotta unohdettaisiin maailman tuska. Näin ihmisistä kehittyy tunnevammaisia jotka eivät tarpeen tullen hallitse tarvittavaa ajattelukapasiteettia ongelmiensa todelliseen läpikäymiseen - niinkuin pikkulapsi siivotessaan tunkee tavarat lattialta kaappiin kasaksi, lakaisemme mekin ongelmamme maton alle, mutta näin se lika ja sotku ei katoa mihinkään vaan myrkyttää sieluamme jatkuvalla syötöllä aiheuttaen lisää stressiä ja sitä kautta lisää ongelmia joiden takia syödään lisää pieniä pillereitä jotka kuljettavat huolet pois silmistä.

Yhteiskunnan silmissä psykedeeliset huumeet, kuten LSD nähdään yhtä pahoina, ellei pahempina kuin heroiini. Aivopesu on toiminut hyvin, sokea massa kun on helppo saada uskomaan legendoihin appelsiineiksi itseään luulevista trippaajista ja vuosia jälkeenpäin yhtäkkiä päälle pamahtavista tripeistä. Ei ehkä ole aivan sattumaa, että LSD:n kaltaiset aineet ovat luokiteltuja vaarallisimmiksi aineiksi mitä on vaikka vielä aineen ollessa laillista siitä on saatu loistavia tuloksia esim. terapiassa ja itsetutkiskelussa. En pidä lainkaan mahdottomana, etteikö USA:ssa oltaisi eräissä johtavissa asemissa huomattu LSD:n kaltaisten aineiden yleistyessä huolestuttava ilmiö - aine pudottaa ihmisiä oravanpyörästä! Ihminen joka ottaa LSD:tä oppii usein yhden puolen vuorokauden mittaisen kokemuksen aikana millaista teennäistä peliä elämä hänelle tähän asti on ollut. Sokea usko auktoriteetteihin, kunnioitus materiaalisia arvoja kuten rahaa kohtaan vähenee ja ihminen alkaa miettiä liiaksi minkälaista elämää juuri hän haluaa elää. Ihminen alkaa arvostamaan ajattelua, filosofiaa, luonnon kauneutta ja pohtia todellisuuden luonnetta sekä omaa tarkoitustaan ja päämääräänsä täällä. LSD tekee laumaeläimistä yksilöitä jälleen, ja sehän ei sovi massayhteiskunnan suunnitelmiin! LSD:tä ottanut ihminen alkaa hahmottamaan, että elämä joka perustuu siihen, että opiskellaan 16-30 vuotiaiksi, tehdään töitä siitä 50-80 vuotiaiksi, otetaan asuntolaina, ostetaan talo, kolme televisioita, auto itselle ja vaimolle ja käydään kerran vuodessa etelän turistikohteissa syömässä oman maan ruokia paikoissa jotka ovat oman maan kulttuurin mukaan rakennettu, tehdään muutama muksu joista sitten koitetaan huolehtia kunnes ne vihdoin saadaan pois jaloista ja sitten työelämän jälkeen eläkkeelle jonka jälkeen ei sitten tehdäkään oikein mitään ei ehkä olekaan optimaalista elämää ja, että elämästä kenties voisi saada enemmän irti kun ei elä niinkuin kaikki muutkin vaan miettii mitä itse haluaa tehdä.

Meitä jotka käytämme psykedeelisiä aineita todellisuuden parempaan ymmärtämiseen, itsetutkiskeluun ja henkiseen kehitykseen kutsutaan narkomaaneiksi ja sanotaan, että pakenemme todellisuutta jota olemme liian heikkoja kestämään. Näitä syytteitä esittävät aivan liian usein ihmiset jotka itse kulkevat massan mukana, syövät rauhoittavia jos elämässä menee huonosti tai juovat perskännit, turruttavat mielensä mitään sanomattomalla nykypopmusiikilla ja tv-sarjoilla joissa ei tapahdu mitään ajatuksia herättävää. Mielestäni juuri he eivät kestä todellisuutta ja pakenevat sitä saippuasarjoihin ja kapakoiden nurkkapöytiin.

Samaan aikaan pitkälti heroiinia vahvemminkin tajuntaa lamaavia aineita pidetään hyväksyttävinä, jopa suositeltavina. Itseasiassa monissa tilanteissa alkoholista kieltäytyvää jopa katsotaan kieroon ja pidetään... niin, erilaisena. Viikonloppuisin pitää aivot nollata ja seuraava päivä meneekin sopivasti krapulaa potien, saatetaanpa silloinkin vielä vähän ottaa niin ei tarvitse sitten sunnuntainakaan muuta kuin maata mieli ja ruumis paskana. Yhteiskuntamme suunnilleen syöttää asennetta, että on ihan hyväksi nollata mieli täysin välillä - uskoin siihen itsekin vielä teininä kun kulutin alkoholia parin viikon välein, viikoittain tai jopa kaksi kertaa viikossa siinä määrin, että lähes joka kerta johti övereihin ja osittaiseen muistinmenetykseen koskien illan tapahtumia. Nyt jälkeenpäin olen alkanut ymmärtämään kuinka paljon tuo oikeastaan on haitannut minua ja tullut siihen tulokseen, että aivojen lamaamisen ja "nollaamisen" sijasta on hyvä välillä pistää aivot toimimaan ylikierroksilla ja ilman normaaleja rajoituksia. Tämä on kuitenkin lähes kuoleman synti ja siinä kun jopa alkoholisteja jotka tissuttelevat pitkin päivää töissäkin siedetään joissakin paikoissa tai alkoholismia pidetään jopa hyvänä lisänä henkilön persoonaan joutuu viikonloppuisin hamppua poltteleva friikki silmätikuksi, erotetaan ja syrjitään yhteiskunnasta ja kuvitellaan näin ratkaistavan ongelma jota ei alunperin ollut olemassakaan mutta joka hyvin todellisena alkaa kehittyä kun tarpeeksi monta ihmistä on näin tiputettu yhteiskunnasta pois.