13.4.2002, klo. 19:54
|
En keksinyt mitään mistä kirjoittaa vaikka koko päivän olen pölissyt ja
pulissut tramadinejen vaikutuksen alaisena ja kenties myös eilisestä
tripistäni henkisesti aiempaa paremmin voivana. Enpä kuitenkaan aiemminkaan
voinut mitenkään huonosti, mutta täydellisyyttä ei voi täällä saavuttaa vaan
siihen voi ainoastaan pyrkiä. Buddhamieli on täydellinen ja vain se mutta se
onkin jokaisella jossain taustalla. Raukeaa stimulaatiota blossipaaston
jälkeen seuraavana päivänä. Ja pomo ei aavista millainen saatanan
narkomaanisyöpäläinen lusmuilee työpaikan kahvinkeittimen luona suoltamassa
paskaa ja teeskentelemässä hyvääkin koodaajaa. Ja lukio ei ole minua varten,
en opi kouluissa. Koulut ovat laitoksia, mielisairaaloita joissa potilaat
kasvattavat lapsia. Millä oikeudella he valehtelevat lapsille, että elämä on
matematiikkaa, rakkaus vain kemiaa ja sielu biologisen tietokoneen luomaa
harhaa vaikka oma tajunta todistaa jo olemassaolollaan ja havainnoillaan
sekä tunteillaan päinvastaista. Miksi ihmiset opetetaan etsimään kaikesta
taloudellista hyötyä ja tuijottamaan omaan napaan - kun toinen tekee
kuolemaa ajattelemaan, että kuka saa kultakellon ja kuka pankkitilin
miljoonat perinnökseen. Eikö kukaan näe ihmistä niiden takana? Tuskin
maailmassa jossa sielu on harhaa ja jossa negatiiviset tunteet pyritään
lakaisemaan pois eikä käsittelemään.
|
|