Robskun päiväkirja

• Surullista
  Lainaan Pelle Miljoonaa:
  "Cecilia, selviät
  sull on pienet enkelin siivet selässä
  Cecilia, vielä nähdään jossain maan ja taivaan välissä"
  Niin... Heroiina Cecilia on kissani, vähän yli puolitoista vuotta iältään... Tosi ihana tyttökissa, mutta viimeinen kerta kun näin sen oli nykyisen tyttöystäväni tietokoneen ruudulla webcamini kautta. Siinä se katseli ikkunasta ulos ihkun näköisenä. Myöhemmin se oli kuulemma jotenkin flipannut ja tilaisuuden tullen karannut oven raosta. Tulin kotiin Helsingistä tyttöni luota ja sen sijasta, että kissa olisi tullut puskemaan minua tulikin ystäväni kertomaan, että se on karannut :( Tuona iltana itkin pitkään... Voin vain toivoa, että Heroiina Cecilia vielä löytyy...

• Onnellista
  Robin on ilmeisesti sitten löytänyt elämänkumppanin ihan tosissaan =) Anni-76 (myös irc-galleriasta löydettävissä) on Robinin nykyinen rakas kulta... Ja minä kun olin jo luullut etten pettymyksien jälkeen uskalla luottaa naisiin - ja toisaalta minun itseni piti luottaa Annin luottamus. Siltä pohjalta homma ei ehkä alkuun vaikuttanut ihan siltä, että se välttämättä lähtisi toimimaan, mutta vaikutti se miltä tahansa niin homma on sellainen, että Robsuke on muuttamassa Annin kanssa yhteen ja menossa kihloihin Annin kanssa =) Ripä siis pidä antaa menneisyyden epäonnistumisien viedä usko tulevaan :)

• Ilta
  Helpottaa :) Asiat on hyvin... Ja kun asiat on hyvin niin pystyn kirjoittamaan muustakin. Sain tänään aikaiseksi päivittää Wanhoja DooM sivujani parilla lisäkenttäpakkauksen arvostelulla :) Koulussakin tuli tehtyä kerrankin opiskeluna jotakin projektia, joka oikeasti vielä hyödyttää jotakin eikä vain ole jotain jota tekee oppiakseen tekemään niin - mutta se olisi turhan monimutkainen (ja tylsä) selittää, että mitä tarkalleen tein.

  Tässä olisi kulunut niin paljon aikaa viime päivityksestä, että pitäisi kait kirjoittaa enemmänkin mitä minulle on tapahtunut. Mutta jotkut päivitykset ovat pidempiä ja toiset lyhyempiä.

• Iltapäivä
  En tiedä mitä ajattelisin... Miksi juuri sinä päivänä kun päätän päivittää päiväkirjaani ja kaikki on tuntunut menevän hyvin ja elämä hymyilee niin yhtäkkiä elämä paiskaakin paskaisen tiskirätin naamalle? Tällä hetkellä toivon, että rakastamani ihminen ottaisi jotain yhteyttä - ja toivon, että hän ei ymmärtäisi minua väärin - niin vain saattoi jo käydä. Toivon, että hän lukisi tarkemmin mitä sanon ja ajattelisi tarkemmin mitä tarkoitan. Niin, ei kai tämä ole teille luettavaksi - kai tämä teksti on tarkoitettu minulle itselleni ja sille jota rakastan...

  Uskalsin alkaa luottamaan, että asiat voivat kestää - sortuuko korttipino taas juuri silloin kun uskon saaneeni sen pysymään koossa? :/

Sitten voisin miettiä mitä muuta kirjoittaisin... Tyhjänpäiväistä hölynpölyä vaiko kenties asiaakin? En tehnyt uudenvuodenlupauksia, joten turha kysellä niistä... Sen sijaan kun viimepäivitys on marraskuulta niin voin kertoa jotakin joulusta. Haluan kertoa ainakin sen verran, että parhaat lahjat jotka sain olivat Michael Mooren kirja "Tyhmät valkoiset miehet (...ja muita huonoja tekosyitä Yhdysvaltain tilaan!)" ja toisena lahjana kehystetty valokuva Heroiina Ceciliasta vain muutaman kuukauden vanhana jouluna 2002 (ja in case you did not know, Sankaritar Cecilia on kissani). Heroiina Cecilia taas sai lahjaksi Tassu Maitonappeja joihin se koukuttui lähes automaattisesti :) Niiden avulla olen ehdollistamalla kouluttanut sitä niin, että se jopa tulee paikalle kun sitä nimeltä kutsuu (tämä on oikeasti aikaisemmin ollut hankalaa - mutta jos olisin halunnut lampaan niin olisin ottanut koiran, enkä kissaa [tämä pätkä oli vain piruilua tyttöystävälleni ;) ].

Sitten voisin mainita jotakin tietokoneisiin, ohjelmointiin ja nettisivujen tekoon liittyvää uutta... "Jouduin" (entinen editorini alkoi bugittamaan) vihdoin opettelemaan unix/linux käyttäjille tutun emacs editorin käytön koodin kirjoittamisessa (oli kyse sitten c, perl tai muista ohjelmista taikka vaikka ihan HTML koodista). Tuli todettua, että ei ole mitään bullshittiä hehkutus siitä, että emacs on todella hyvä editori kunhan edes vähän jaksaa perehtyä sen näppäinkomentoihin. Aiemmin käytin pelkästään X-Windows ympäristössä toimivaa Glimmer editoria, joka oli kylläkin ihan hyvä, mutta kyllä tämä emacs vie voiton ja vaikka X-ympäristössä käytänkin X-ikkunassa pyörivää versiota niin emacs toimii tarvittaessa myös konsolitilassa :) Tämän lisäksi tulin tulokseen, että minulla vihdoin olisi käyttöä CSS määrittelyille kotisivuillani, joten imutin muutaman CSS:n käytön selittävän oppaan netistä ja alan perehtyä niihin (kauaahan tuollaisessa ei nokkatuhise henkilöllä joka opetteli perlinkin sitä tarvitessaan alle vuorokaudessa noin pääpiirteittäin). Vielä en ole jaksanut niihin perehtyä, mutta eiköhän huomenna... Tänään kun otin yllättäen kaverilta saamani "Hardcore Energizer" kapselin jonka pääasiallinen vaikuttava ainesosa on efedriiniä sisältävä efedra - se on jo laskussa, mutta minulla on vielä toinen jonka säästän huomiseksi iltapäiväksi. Lisäksi ajattelin hakea hieman xanoreita sekä kofeiinia joiden kombinointi toimii minulla myös stimulanttina, joten huomenna tulee kaiketi koodattua, opiskeltua, siivottua, yms. yms.
Sen verran voisin vielä koodauksesta mainita, että kehitin tuossa hyvin pienen ja simppelin ohjelman omiin tarpeisiini. Aikaisemmin olen tottunut käyttämään sarkain näppäintä (tabulator) ohjelmakoodin sisennysten tekemiseen, mutta emacsin myötä opein, että välilyönneillä tehdyt sisennykset ovatkin kenties järkevämpi vaihtoehto (eri ohjelmat / editorit saattavat näyttää sarkaimen kohdalla eripituisen tyhjän pätkän, glimmeriin olin asettanut sarkaimen kahteen merkkiin, mutta useimmissa se on 8 - aivan liikaa), joten tein pikaisesti ohjelman joka muuttaa oletuksena tiedostosta kaikki sarkain merkit välilyönneiksi (oletuksena 2 välilyöntiä per sarkain, mutta senkin saa komentoriviltä halutessaan määriteltyä). Kätevä ohjelma omaan tarpeeseeni, mutta siitä en tiedä tarviiko sitä kukaan muu. Kuitenkin kun katsoo kaikkia pieniä yhden tarkoituksen ohjelmia joita linux distribuutiot ovat pullollaan ja kuinka hyödylliseksi tämä "pikkuapulaisten" paljous on osoittautunut niin ehkä minunkin kannattaa pistää ohjelmani levitykseen ja ilmoittaa siitä ainakin suurimpien distrojen ylläpitäjille :) Vapaaehtoisvoiminhan näiden distrojen laaja työkaluvalikoima on koottu.

Luulen, että tämä on tällä kertaa tässä... Nyt vielä ennen nukkumaanmenoa kokeilen ensin soveltaa tuota ohjelmaani (nimeltään FixTab) tähän tiedostoon (tässäkin HTML koodissa on paljon sisennyksiä tehty sarkaimella) ja sitten tehdä elämäni ensimmäisen CSS tiedoston ja katsoa soveltuuko se tämän sivun tyylimäärittelyksi - jos soveltuu niin sisällytän sen koko sivustooni :)

Juttelemisiin seuraavaan kertaan... Nyt on ihan jälkistimulaation (väsymyksestä riippumattoman valvotuksen) johdosta nautittava melatoniinin lisäksi hyvin lievä annos neuroleptiä (jälkilisäys yön jälkeen torstai iltapäivänä: Uni tuli puolikkaan Esucosin (25mg) nokittamisen jälkeen ongelmitta, mutta enpä näitä neuroleptejä halua useammin kuin hyvin harvoin käyttää, vaikken mitään negatiivisia sivuvaikutuksia kokenutkaan).

(Aiempi perjantain teksti jonka nyt jätän julkaisematta liittyy aiemminkin käsittelemääni aiheeseen minusta ja ex-ystävästäni, näin selvennykseksi). Koska minun pitää myös pitää itseni elossa, en voi antaa koko tuon aiemman aiheen vallata elämääni tai varastaa siitä. Minulla on projektini ja suunnitelmani. Osa niistä on versioita siitä mitä ex-ystäväni kanssa suunnittelin, osa jo olemassaolevia projekteja ja osa muuta elämä jota minulla on kaikenaikaa ollut. Olen elänyt ennen kuin tunsin tämän ystävän, ja vaikka hänestä tuli minulle tärkeä niin minulla on yhä muukin elämäni. Yksi muutos mitä tulee tapahtumaan nyt on myös douppauksen vähentyminen. Hassua kyllä, en tahdo syyttää tästä ketään, enkä edes usko, että asialla on tekemistä sen kanssa, mutta minä douppasin hitosti vähemmän ennenkuin tutustuin ex-ystävääni ja olen palaamassa samalle linjalle.

Siitä politiikkaan ja vieläpä vihreihin lähdöstä on herännyt varmaankin monille hieman vääränlaisia mielikuvia - Etenkin perustuen monien kuvaan minusta netissä. Ei, täältä ei todellakaan ole tulossa uutta Markus Drakea joka kiihkoilee ja jonka pääteemoja tuntuu olevan kannabis ja joka polttelee vaalitelttansa takana (vaikken vaaliteltan takana, edessä tai vaikka teltassa polttelussa pahaa näekään). Turha odottaa myös liian epäsiistiä hippiä, joskin kenties kevyesti erikoisen näköistä, mutta siististi pukeutuvaa henkilöä - jos minulla olisi tiettyjä kuvia tallella niin voisin yllättää teidät sillä kuinka erilaiselta voin näyttää... (ok, tuossa pari kuvaa, joskin ikävä kyllä juuri se yllättävämpi on skaalattu pieneksi ja laitettu epäselventävä efekti päälle: kuva 1, kuva 2. Sen miten tulen asiani esittämään ja miten esiintymään tulevat Porilaiset näkemään, jos ehdokkaaksi kerkeän rupeamaan. Sen, että onnistunko pääsemään mihinkään jää nähtäväksi, mahdollisuudet voivat olla pienetkin, mutta yritän kuitenkin :) Kuten Avain kappaleessaan Punainen Tiili totesi: Tänään räppi ja politiikka on samanlainen soppa, vaikee tienaa elantoonsa ja puhuu lisäks totta.

Opiskelun lähestyessä viimeinkin (kiitos myös modernille lääketieteelle) päätöstään on myös päättötyöni lähestymässä loppuaan. Vaihdoin tosin työn aihettakin yhdestä Java-ohjelmasta perlillä tehtyyn käyttöliittymä sovellukseen useampien .wav -> .ogg muutosten tekemiseen oggencillä ilman tarvetta kirjoittaa pitkiä komentorivejä. Nyt ohjelma on jo pääosin toimintakunnossa, mutta kaipaa vielä muutamaa lisäominaisuutta ja mahdollisuutta käyttäjän välttämättä niin halutessa käyttää myös oggenc:in sijasta LAMEa tiedostojen konvertoimiseksi .ogg:ia huonompaan mp3 tiedostomuotoon.

Aiheesta vielä perunaan, näin netissä kaupallisen verkkokortin Commodore-64 tietokoneeseen. Siis puhun todella ethernet kortista, jolla on mahdollista ottaa yhteys nettiin. Samassa paketissa tulee lerpulla Kontiki (tai contiki, tjsp.) käyttöjärjestelmä, joka on *MONIAJAVA* käyttöjärjestelmä yhden megahertzin tietokoneelle, jossa on *64 kilotavua* muistia. Järjestelmän mukana tulee mm. telnet ohjelma, web-selain ja *web-serveri*, sekä aiheeseen liittyviltä sivuilta löytyy ohjelmistoa ja ohjeita joilla voi tehdä c-64:stä nettiradion. Joskin teknisten rajoistusten takia musiikki tulee dat-asemassa pyöritettävistä C-kaseteista ja ne samplautuvat vain 2000 hertsisiksi - hyvä järjestelmä se siis ei nettiradion pitoon ole, mutta kuten hakkereiden yleisin peruste asioiden tekemiseen on: "because I could" ;) Jokatapauksessa tuo järjestelmä herätti himon, että kun pääsen töihin (heti opiskelun jälkeen koodihuoraksi), saan rahat muuttoon ja nettiyhteyteen niin jaan kotona nettiyhteyden useamman koneen kanssa - ja tuo kuuslankkuni tulee olemaan yksi niistä. Toivon vielä, että sille pian kehitetään irc-client tai vielä mieluummin ssh-client, että voisin käyttää sitä halutessani myös irkkaukseen. Niin, ja tuo kontiki-järjestelmä pyörittää myös varsin kaunista ruudunsäästäjää, joten se on kiva päälläpidettäväksi myös tripeillä :D

Tämä oli huono hetki, hetki jolloin odotin jotain aivan muuta. Jo pitkään elämässäni ovat lukuisat asiat kehittyneet kaikenaikaa parempaan ja parempaan suuntaan. Minun ja Mikon (peitenimi) ystävyys oli mielestäni jo pitkät ajat kehittynyt mielenkiintoisempaan, syvempään ja parempaan suuntaan. Tapasin hänet käytyäni EEG kuvauksissa ja juttelimme - en ollut puhelun perusteella varma haluaisiko hän, mutta kyllä hän halusi. Pystyin pitämään mielestäni surun näkymättömissä, mutta en tiedä kun en itse itseäni nähnyt - ei siksi, että olisin halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä vaan yksinkertaisesti tehdäkseni mahdollisen keskustelun kaikkien kannalta helpommaksi. Eivätköhän he ilman kyyneleitäkin ymmärtäneet, että en voi kovin onnellisessa tilassa olla tuossa tilanteessa.

Minä arvostin ja rakastin Mikon erilaisuutta ja omalaatuista friikkeyttään. Minun mielestäni yksi parhaita tekijöitä ystävyydessämme oli mitä jaoimme toisillemme. Tai ainakin oletan, että Mikkokin sai minusta jotain - minä opein hänestä ainakin paljon elämää. Samalla meillä oli myös hyvin paljon samaa, vaikka olimme todella erilaisia ihmisiä - minusta se oli hyvä, se teki meidän ystävyydestämme, ideoistamme ja kaikesta paljon mielenkiintoisempaa ja parempaa. Minä sain jonkinlaisen käsityksen häneltä syistä miksi hän halusi eroon ystävyydestämme - en tiedä johtuuko se siitä, että osassa asioita ajattelen kovin yksinkertaisesti vaiko ehkä siitä, että ajattelemme niin erilailla, mutta minun täytyy myöntää, että minulle ne syyt eivät auenneet kovin paljon. Hyvin vähän. Mutta sen minä opein, että tunsin hänet yllättävän paljon huonommin kuin uskoin, ja käsitin myös, että siinä missä minä koin erilaisuutemme vain rikkautena, hänelle se oli liikaa. Kaiken jälkeen mitä olemme tehneet, kokeneet ja jutelleet tämä kuulosti siltä, että minun oli hyvin vaikea uskoa puhuvani saman henkilön kanssa. Olen surullinen, enkä voi tilanteelle mitään - paitsi käsitellä sitä ja tämä nettipäiväkirja on nyt minulle terapiaa.

Pystyin kyllä kaikista tunteista ja epäuskostani huolimatta hyväksymään asian. On kuitenkin asioita joissa minulla on anteeksiantamista ja se tulee viemään aikaa ja kestämään. Lyhyesti sen voi tiivittää sanaan: varoittamattomuus. Minä en saanut mitään merkkiä tulevasta, mutta selkeästi oli asioita jotka olivat vaivanneet jo pitkään... Ja vielä hetki sitten hän oli ehdottanut, että muuttaisimme yhteiseen kämppään ja kokoaisimme sinne tietoverkon, kuten aikanaan kommuunissa ja myöhemmin minun viime kämpässäni - ja sitten vielä hänen yhdessä asunnossaan. Siellä olisimme kehitelleet todennäköisesti monenlaista projektia - puhetta oli ollut musiikista, yhteiskuntakriittisestä aktivistitoiminnasta mm. netissä ja vaikka mistä. Eikä ole kauaa kun hän sanoi, että tulimme hyvin asuessamme samassa kämpässä, ongelmia tuli vasta kun kuvioihin tuli kolmas henkilö. Eikä vieläkään mitään merkkejä, ja yhä ystävänä hänestä säteili uskomatonta positiivista energiaa. Eilen olin hänen ja kolmannen henkilön kanssa viettämässä hyvää aikaa läpi yön. Kaikki tuntui olevan kuten ennenkin, keskustelimme ja vietimme aikaa. Ei yhäkään mitään merkkejä välien muuttumisesta. Lähdin myöhemmin kotiin ja tein kaikenlaista, kuten kirjoitin tätä - sinä aikana sain vielä kaksi soittoa, joissa juttelimme ja joiden aikana yhäkään hän ei antanut mitään merkkiä. Kaikki kuin ennenkin. Vai oliko? Palaan tähän pian. Kolmas soitto - muistaakseni se oli kolmas - tuli siltä toiselta kaverilta ja hän ilmoitti alkuun yksinkertaisesti, että Mikko ei enää halua olla missään tekemisissä kanssani. Syytä en saanut kuulla vaikka pyysin ja vaikka Mikko itse kyllä tuli vielä puhelimeen niin hän ei voinut edes tuota täysin varoituksetonta ilmoitusta soittaa minulle itse. Tämä on yksi asia, jota pidän todella äärimmäisen törkeänä toimintana, eikä se ylipäätänsä tuntunut toiminnalta joka millään tavoin sopisi siihen Mikkoon jonka olin oppinut tuntemaan.
Tässä vaiheessa palaan energiaan jota tunsin aina tulevan Mikosta, usein jopa silloin kun hän voi huonosti. Positiivista energiaa. Käydessäni juttelemassa Mikon kanssa en huomannut tätä energiaa - en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta huoneessa ei ollut positiivista eikä negatiivista energiaa. Nyt kun ajattelen asiaa niin kolmessa viimeisessä puhelussakaan joissa juttelin hänen kanssaan ei ollut minkäänsuuntaista energiaa. Tässä on jotain friikkiä, jotakin mitä en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos tämä on minun syy niin minä en tunne tuota Mikkoa - ei, olen oppinut tuntemaan aivan erilaisen Mikon. Mietein, että onko tapahtunut jokin yllättävä muutos, joka tuon sai aikaan, mutta se vaatisi myös sitä, että Mikko olisi joko valehdellut minulle syitä joista hän katkaisi ystävyytemme. Äkillinen muutos ja valehtelu häneltä ovat kummatkin asioita joita en osaisi kuvitella, mutta niin on toisaalta sekin, että hän on viimeiseen asti kuin helvetin hyvä ystävä - siitä ei ole kuin pari tai muutama viikkoa kun hän jopa sanoi minua parhaaksi tai yhdeksi parhaista ystävistään itsekin. Näyttää siltä, että joko minä en ymmärrä tilanteesta yhtään mitään tai sitten Mikossa todella on tapahtunut jotakin todella kummallista. En ainakaan itse pysty ajattelemaan asiaa muuten kaikki huomioonottaen.

Kaikesta huolimatta sanoin lähtiessäni, että hän voi aina soittaa minulle jos haluaa ja aina pyytää apua jos haluaa. En tiedä tuleeko haluamaan, mutta joku sanoo minulle, että tapaamme vielä uudestaan hyvissä merkeissä. Sitäkään en tiedä mistä tällaisen skenaarion jälkeen syntyy tuollainen usko.

• Now playing: Liikkuvat Lapset - Tahdon

Noh, nyt loppui paskan puhuminen, sillä minulla on oikeaa asiaakin - ja ainakin minulle kyse on tärkeistä asioista, merkitsivät ne sitten teille mitä tahansa.

Seuraava osio on tarkoitettu avoimeksi kirjoitukseksi eräälle ystävälleni:

Avoin anteeksipyyntö yhdelle tärkeimmistä, ellei tärkeimmälle ystävälleni Ensiksikin olen anteeksi pyynnön velkaa. En teille, vaan *sinulle* ystäväni, jolle eilen kerroin, että olin kirjoittanut tunnepuuskassa sinusta ilkeitä ajattelemattomasti viimepäivityksessä. Ja sinä et ole vielä edes nähnyt sitä, joten voisin vain poistaa jos haluaisin - mutta en poista tästä päiväkirjasta mitään, tuokin tunnepuuska kirjoitus kertoo jotakin minusta ja tämä päiväkirja voi merkitä minulle vielä tulevaisuudessa jotakin. Sitäpaitsi haluan olla rehellinen, kerroin kirjoittaneeni jotain mitä kadun ja mitä en tarkoittanut ja nyt pyydän sitä anteeksi ja jätän kummankin tekstin tänne sivulle. Ja vaikka sinusta anonyyminä kirjoitinkin, niin tekstini on ilkeätä, virheellistä ja se voi loukata sinua vaikka tiedät, että en ajattele kuten kirjoitin. Tässä korjauksiani asiaan: En tiedä/muista mistä syystä olit siinä kunnossa, että tarvitsit apua ja rauhoittavia, eikä minulle merkitse seurasiko se kuosauksesta vai ei. Sinä tarvitsit apua, ja se on riittävä syy tulla jos se on mahdollista. En myöskään ole sitä mieltä, että sinun pitäisi lopettaa kuosaus muulta osin ja pitäytyä psykedeeleissä - on vain niin, että aina et kaikkien aineiden kanssa hallitse kohtuullista kuosausta. Mutta tapahtuuhan minullakin joskus ylilyöntejä substanssien kanssa - minua vain pelottaa, että sinulla ne ovat joskus olleet vaarallisia psyykeellesi. Ehkä pelkokin on aiemmassa päivityksessä purkautunut vihastuksena? En tiedä, enkä yritä selitellä sille mitään, se ei oikeuta loukkausta. Ja jos nyt niitä stilnoctejani jaksaisin vielä ajatella, niin miksi minä niistä lopulta olisin vihainen? Olen pettynyt, että niiden käyttö meni totaalisen liioitelluksi - muistikuvieni mukaan olen itse syönyt ensin viisi ja myöhemmin nokittanut kolme, mutta voi olla, että syömiskertoja ja/tai nokituskertoja on ollut enemmän, eli ihan hiton runsaasti. Tunsin silloin kyllä painostusta sinun osaltasi - itseasiassa painostusta jollaista on tapahtunut ennenkin ja myös muiden kuin minun kohdallani osaltasi, mutta en ole siitä suuttunut. Korkeintaan haluan sinun kiinnittävän siihen enemmän huomiota - tarkoitat hyvää ja haluat pitää kivaa ja muidenkin pitävän kivaa (niinhän me kaikki) ja tahdot myös tarjota douppia doupista pitäville (tai tässä tapauksessa ehdottaa douppausta), mutta välillä se tuntuu menevän ehdotuksista painostuksen puolelle. Ei se silti ole myöskään oikeutus kirjoittaa miten kirjoitin, mutta se on asia joka sinun kannattaa muuttaa itsestäsi. Mutta niiden stilnoctien kulumisesta olen harmissani, sillä tarkoitus oli nauttia niitä säästeliäästi ja korkeintaan viisi kappaletta kerralla (useimmiten ei sitäkään), mutta me kolme kulutimme lähes kuusikymmentä stilnoctia yhdessä illassa. Siitäkään en ole vihainen, enkä syytä ketään - itse en ollut tarpeeksi selvä tajutakseni missä määrin niitä kulutetaan ja tuskin olivat muutkaan. Jokatapauksessa siitäkään en syytä ketään millään tavalla. Minua oikeastaan tuolloin vitutti ainoastaan kaikkien stilnoctieni kuluminen ja vähän harmitti se, että olisin halunnut mieluiten nauttia vain pilvestä ja sen pohjalla olevasta kuosista (oikeastaan mieluiten olisin poistanut senkin alta jos se olisi mahdollista), mutta vaikka suostuin ottamaan ne koska olin suggestoitavassa kuosissa niin minä otin ne ja minä voin syyttää vain itseäni niiden syömisestä - sitäpaitsi taisin ottaa ihan vapaaehtoisesti jonkin "yllärin" sinulta myös. Te taas söitte niistä jonkinlaisen osan (jokainen meistä turhan ison), mutta mitä minä niistä syyttämään kun kait itse annoin - vaikkakin täysin ymmärtämättä tilannetta kuosissa - luvan toiselle paikallaolleelle hakea lisää asunnoltani, ja sitäpaitsi hän sanoi myöhemmin ettei tarkoittanut kaikkia ottaa mukaan ja luuli tänne jääneen (ilmeisesti luuli tyhjää laatikkoa täydeksi, kun sellainen oli pöydällä). Ensinnäkään minulla ei siis ole perustetta moittia ketään niiden kulutuksesta ja toisekseen mitä sitä nyt niin kauheasti suremaan? Niitä olisi kiva omistaa ja ottaa joskus huvikseen tai nähdäkseen stilnoct unia, mutta enhän minä niitä varsinaisesti edes tarvitse käytännössä juuri koskaan, koska melatoniini on minulle niin tehokas, jopa parempi ja terveellisempi lääke unettomuuteen. Ei minun niiden stilnoctien perään itkeä kannata. Toivottavasti et tämän anteeksipyyntöni jälkeen suhtaudu pahalla tekstiini. Mitä mainintaan psykedeeleistä tulee - keskutelimmekin niistä ja kuten sanoin, ne ovat vain työkaluja. Psykedeelit voisivat olla hyväksi, enkä usko, että ne olisivat pahaksi, joskin kuten tiedämme niihinkin sisältyy riskinsä. Ne ovat kuitenkin vain apuväline - jopa Castanedakin kirjoitti, ettei psykedeelejä tarvitse käyttää saavuttaakseen mitään, ne ovat vain yksi apukeino. Minun suosimani, mutta sinä kerroit minulle omasta psykedeelistäsi, joka ei ole kehoon laitettava substanssi, mutta varmasti vaikuttaa aivotoimintaan. Se on hyvä valinta, sellaisia psykedeelejä itsekin suosin niiden kemiallisten substanssien lisäksi :) Uhrasin aiemmin sanomani anteeksipyynnön lisäksi aikaa tähän anteeksipyyntöön, koska todella olet tärkeimpiä ystäviäni. Ellet todellakin tärkein - ja ajattele kuinka paljon on olla jollekin tärkein ystävä?

Ja nyt tuosta yhdelle henkilölle osoitetusta avoimesta anteeksipyynnöstä muihin asioihin (jotka muuten tällä kertaa ovat erityisen tärkeitä minulle).

"Voisin sua kai rakastaa". Rakkaus - tai sen puute, kuten tällä hetkellä on elämässäni yksi tärkeimpiä asioita ja asia josta nautin tai jota kaipaan ja ajattelen ehkä enemmän kuin mitään muuta asiaa. Olen tutustunut yhteen todella ihkuun Helsingin tyttöön. Olen tuntenut hänet heti alusta asti kun aloin juttelemaan hänen kanssaan ystäväksi ja jo sitä ennen netissä lukenut hänen kirjoituksiaan ja ajatellut, että tuossa on mukava ihminen - ja nyt kun aloimme juttelemaan ihan vähän enemmän niin olen vahingossa ihastunut mielikuvaani hänestä. Sanon, että mielikuvaan, koska olemme tutustuneet netissä, jutelleet netissä, nähneet toistemme kuvia netissä ja puhuneet eilen illalla ja tänä yönä vähän aikaa puhelimella, emmekä koskaan ole tavanneet livenä - mutta tarkoitus kyllä on, jos vain saan sopivasti matkarahat kokoon tyhjästä (on se ennenkin onnistunut). Meillä vain on välimatkaa, meillä on toisistamme vain mielikuvamme, minä itsekään en ole alkuunkaan varma siitä mitä haluan edes siinä tapauksessa jos mielikuvani pitää jotensakin paikkansa, mutta sen tiedän, että minulla on ainakin jonkinasteinen ihastus tuohon mielikuvaan ja olen varma, että jos meistä ei mitään muuta tule niin hyvät ystävät - ja ystävätkin merkitsevät hyvin paljon, vaikka elän jatkuvassa kaipuussa johonkin enempään.

Siinä oli jotakin tärkeää... Vähemmän tärkeää, lähes merkityksetöntä minulle, mutta silti mielenkiintoista on, että menen (pääsen ilmaiseksi vieläpä) EEG kuvauksiin (aivosähkökäyräkuvaus, jossa mitataan aivokuoren sähköistä toimintaa). Syy tähän on, että menin pitämään yhtenä viikonloppuna tavalliseen tapaan taukoa efexorista, mutta koska lomaviikko alkoi silloin niin tauko ei ollut vain pari päivää ja yllätyksekseni sain neljäntenä efexor-vapaana päivänä epilepsiakohtauksen, joka on kuulemma harvinainen, mutta mahdollinen efexorin vieroitusoire. Vasta myöhemmin sain tietää, että sen äkkilopetuksesta voi saada noin vakavia vieroitusoireita ja eräältä farmakologiasta (ja paljosta muusta) hyvin paljon tietävältä kaverilta, joka vieläpä syö samaa lääkettä kuulin, että juuri neljäntenä päivänä alkaa pahemmat vieroitusoireet (sitä ennen niitä ei välttämättä edes ole). Päättelin ensin (kuten muidenkin mielestä tuntui loogiselta), että tämä johtui todennäköisesti efexorin ja moklobemidin (toinen on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinotonestäjä ja toinen mao-a estäjä yhteiskäytöstä, enkä siis jatkanut syömistä, mutta loppuviikosta sain tietää, että itseasiassa tuo eivät olleet lääkekombinaation sivuvaikutus vaan erittäin voimakas vieroitusoire, joten järkevämpi malli olisi ollut jatkaa kombinaation käyttöä. No nytpä tiedän, että lopetan tuon kuurin laskemalla efexorin annostusta hitaasti. Muutenkin, vaikkakin pidän tuota kombinaatiota opinnoissani tehokkaampana apuna keskittymishäiriöön kuin metyylifenidaattia taikka dextroamfetamiinia niin aion lopettaa sen käytön mahdollisimman pian - ja se mahdollisimman pian tarkoittaa sitä hetkeä jolloin saan koulun läpi, joka optimaalisimmillaan voi tapahtua jo tänä vuonna. Haluan lopettaa kuurin, koska keskittymisen nostamisen lisäksi lääkitys muuttaa luonnettani, välillä voimakkaastikin (onneksi muutos sentään näkyy kavereiden kommentista päätellen pahempana kuin miltä se tuntuu), eikä se muutos ole positiiviseen suuntaan. Tämä muutos menee onneksi ohi hyvin nopeasti efexorin syömisen lopettamisen jälkeen, joten sen suhteen tulee nopeasti helpotusta minulla ja myös ystävälleni joka ei pidä lääkitystäni hyvänä ideana ja ilmeisesti on huolestunut, että se voisi aiheuttaa päälleni ehkä vakavaakin vauriota. Kaiken keräämäni tiedon jota olen aiheesta löytänyt (ja sitä on vaikea löytää eikä sitä ole paljon) tällaista huolta ei onneksi pitäisi matalilla annoksilla, jotka eivät johda serotoniinisyndroomaan tai edes sen lähelle.

Nyt kuitenkin tilanne alkaa olla se, että olen valvonut yön ja vaikka minun pitää valvoa vielä kymmeneen, koska menen silloin sinne EEG kuvaukseen ja vaikka olen nauttinut runsaasti stimulanttia, jota pitäisi yhä olla veressäni runsaasti niin alan olla väsynyt, ajatukseni alkavat pätkiä ja tekoni hyppelevät yhdestä asiasta toiseen (monta rautaa tulessa, kuten hyperaktiivisessa vaiheessa olevalla ADHD:lla - ja ADHD minulla onkin - mutta kuten välillä ADHD-ihmisillä ilman lääkitystä keskittymiskyky täysin hukassa. Enkä halua ottaa lisää tuota stimulanttia, koska sitä todellakin pitäisi olla elimistössäni enemmänkin kuin tarvisin. 50mg kofeiiniviivan kyllä otin, koska se tuota kyseistä ainetta boostaa ja oli sitten placeboa tai totta niin hyvin pienen ajan päästä vireystaso sentään nousi vähän - vaan senkin kanssa tulisi sitten taas hermostunut olo.

Tässä nyt on tullut kirjoitettua ihan kummallisen pitkään ja pitkä päiväkirjamerkintä, ja tässä ajattelin vielä pudottaa pommin, joka mahdollisesti tekee tästä joskus tulevaisuudessa lukiessani tätä päiväkirjaa yhden tärkeimmistä merkinnöistä - riippuen ihan miten onnistun yrityksessäni. Ennenkuin kerron mitä aion tehdä sanon vielä, että olen saanut pääosin positiivisia kommentteja aikeistani, mutta kaksi ystävää eivät pidä ajatusta lainkaan niin hyvänä kuin muut.
Se mitä aion tehdä on lähteä politiikkaan. Käytännössä en tiedä politiikasta juuri mitään, mutta tiedän monia muita jotka ovat lähteneet vaikuttamaan "opitaan kokemuksen kautta" linjalla nimenomaan politiikkaan. Jos en onnistu niin pitää muistaa, että vain ne jotka eivät koskaan yritä mitään eivät koskaan epäonnistu missään ;) Olen päättänyt liittyä vihreisiin ja yrittää pyrkiä kunnanvaltuustoon - tuskin kuitenkaan täällä Porissa, koska olen mitä todennäköisimmin muuttamassa täältä lähitulevaisuudessa opiskelujen jälkeen Turkuun.
Noh, ne kaverini jotka eivät pitäneet ideaa niin hyvänä eivät uskoneet, että politiikan kautta ylipäänsä voisi juurikaan vaikuttaa - ainakaan - niihin asioihin ja siihen suuntaan - ja kannattivat enemmän muita vaikutuskeinoja. Haluaisin kirjoittaa koko keskustelun tähän, mutta en täysin muista sitä, enkä ehkä jaksaisikaan nyt, joten kerron vain lyhyesti mikä oli oma kantani tähän. Omasta mielestäni jos onnistuu niin politiikassa voi saada aikaan jopa suuriakin muutoksia (ei yksin, mutta osana koko systeemiä, ja siihen kuuluu päättäjien lisäksi myös kansalaiset), vaikka todennäköisempää on, että muutokset voivat olla vain pieniä tai vain sitä, että jonkin hyvän aikaansaamisen sijasta saa vain estettyä tai jopa vain hidastettua jotakin pahaa tapahtumasta - silti jo silloin on saanut jotakin aikaan. Ja mietein hetken, että entä jos ei saa mitään aikaan - ei se minua tappaisi, mutta tuli myös mieleen, että monissa muissa keinoissa jotka voivat olla vaikutuksen välineitä (esim. mielenosoitukset) voivat parhaimmillaan olla erittäin toimivia keinoja ja pahimmillaan katastrofeja (esimerkkinä todellisesta elämästä suurenluokan rauhanomaiseksi tarkoitettu mielenosoitus, jossa kaikkien ajatustaan oikeilla keinoilla tuovien pettymykseksi tapahtumassa esiintyi ilmeisesti ulkopuolisen joukon, ehkä myös osan mielenosoittajia ja poliisin aiheuttamaa väkivaltaa. Niin poliisi kuin mielenosoittajat saivat medialta paheksuntaa ja mielenosoitus ja sen tarkoitus mustamaalattiin niin, että suurin osa kansalaisista ainakin täällä meillä Suomessa omaa hyvin negatiivisen kuvan tapahtumasta, sen tarkoituksesta ja siihen osallistuneista ihmisistä.
* Now Playing: Avain - Punainen Tiili
Juuri nyt laitoin tämän vaikuttavan biisin soimaan, koska ystäväni sanoi minulle kritisoidessaan ajatustani politiikasta, että pitää ottaa punainen tiili käteen. Mietein asiaa - punainen tiilihän on tässä tapauksessa symboli kovalle toiminnalle jolla oikeasti vaikutetaan asiaan. Minä sanoin, että kaikki keinot on otettava käyttöön. Meillä on oltava kansa joka esittää vaatimuksia ja tekee omaa työtään muutoksen eteen ja meillä täytyy eri tasoilla päättävissä asemissa olla henkilöitä jotka ovat kansan puolessa tehden mieluiten vahvaa, mutta jos se ei ole mahdollista niin edes heikkoa vastarintaa oikeistolaisen fasismin ja hyvinvointiyhteiskunnan rappion estämiseksi. Me tarvimme mielenosoittajia. Me tarvimme henkilöitä jotka kirjoittavat sen lauseen seinään. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka herättävät toisia ihmisiä ajattelemaan, heräämään unesta. Me tarvitsemme ihmisiä jotka kirjoittavat yleisönosastolle ja tekevät valituksia eri asiamiehille ja viranomaisille kun yhteiskunta toimii väärin ja heitä vastaan. JA me tarvitsemme samoilla linjoilla (minun kohdallani vasemmalle kallistuvia ihmisiä jotka haluavat kehittää ihmisten ja luonnon hyvinvointia päättäviin asemiin. Minä tulen olemaan mukana vielä monessa näistä ja yksi toiveeni on, että mukana päätöstenteossa.

Nyt tätä kirjoittaessani (kello nyt 8:30) täytyy lisätä, että minulle tuli juuri vihaisen tuntuinen tekstiviesti henkilöltä jolle kirjoitin tuon anteeksipyynnön. En täysin ymmärrä syytä, mutta ilmeisesti se liittyy asioihin joita olen sanonut hänestä, mutta en hänelle (ja sanoja joita en ihan täysin niin tarkoittanut ja jotka olivat harkitsemattomia eivätkä missään mielessä pahantahtoisia) - täysin niillä mitään pahaa tarkoittamatta. En ole koskaan vihastuessakaan tahtonut mitään pahaa hänelle, nyt on surullinen olo... Mutta ehkä ja toivottavasti saan anteeksi sen mikä sanomisissani, teoissani tai sanomatta jättämissäni on häntä loukannut ja suututtanut, oli suuttuminen sitten perusteltua tai ei. Suutuin minäkin hänelle ja vielä syyttä ja nyt kirjoitin ison anteeksipyynnön. Jotenkin silti jäi pelokas olo meidän välien suhteen, ehkä se johtuu vain pääni tilasta, stimuista ja valvotusta yöstä, mutta jotenkin tuo viesti tuntui pahaenteisemmältä kuin monet muut vihaiset viestit joita joiltakin on joskus tullut, vaikka ne ovat usein olleet tekstiltään paljon pahempia :( Pelottaa...

Jälkilisäys: En voinut uskoa mitään tällaista. Vaikka kaikki olisikin mahdollista, kuten ystäväni sanoi. Tosin ystävä lienee nyt väärä sana, sillä hän ilmoitti juuri ettei halua olla kanssani missään tekemisissä. Tuntuu kuin maailma olisi hajoamassa, vähän kuin silloin kun kuulin isäni joutuneen Saksassa vakavaan moottoripyörä onnettomuuteen. Henkilö josta olen juuri kirjoittanut luultavimmin parhaimpana ystäväni ilmoittaa noin - ei paljoa lohduta enää tällä hetkellä tällä hetkellä hyvin olevat asiat.

Mutta selviän, koska on pakko. Itken, mutta en ota pilleriä. Kaiken lisäksi surun lisäksi loukkaa todella paljon, ettei tämä henkilö, jota yhä pidän hienona ja älykkäänä ihmisenä tästäkin huolimatta - tämä henkilö ei suostunut kertomaan syytä tähän. Ei edes syytä :( Jos surun voisi piirtää täysin niin tekin itkisitte sen kuvan nähdessänne.

• GG Allin - Look Into My Eyes & Hate Me

Vihainen räkäinen punkki helpottaa tuskaa, mutta lopulta tästäkin tulee paska olo. Kaikesta turruttavasta tulee lopulta. Toivottavasti saan jostain energiaa jatkaa muita suunnitelmiani, että pystyn vielä olemaan onnellinen ihminen. Varmasti pystyn, mutta tällaisilla asioilla on tapana heikentää ihmistä tunteidensä suhteen. Loukattu, petetty, kaipaava, välittävä, vihaava ja monta muuta yhtäaikaa - siinä tällä hetkellä tunteeni. Jos voisin muuttaa mikä tämän on aiheuttanut en epäröisi hetkeäkään, mutta sitähän en edes tiedä :(

Tiistai, 11. Marraskuuta, 2003

• Kraftwerk - Radio-Activity - 1. Geiger Counter

Jeps, tuollainen levy tuli ostettua samaisena päivänä iltapäivemmällä kun kirjoitin tuon viime päivityksen. Niin, ja muuten tiedoksi, että sain todella korotettua Xanor annokseni yksi milligrammaisiin, 0.5:sten sijasta. Mutta jokatapauksessa tästä saattaa tulla nyt pidempikin päivitys, joten jaan sitä hieman osiin päivienkin mukaan. Sen vain sanon, että jollakin kummalla tavalla viikonloppuni meni synergisesti päin vittua ja täydellisen ihanasti. Siinä teille sitten kummasteltavaa.

Torstai, josta kirjoitin samaisena aamuna oli pääosin varsin onnistunut päivä. Koulussa en ehtinyt käydä kuin syömässä, kun piti kiiruhtaa sinne lääkärille. Taisi olla juuri tämä päivä jolloin kirjastossa tein kauniin gootti-tytön selkeän onnelliseksi. Se ei vaatinut kuin sanan - kuljin häntä vastaan ja en voinut olla huomioimatta kauneutta. Sanoin ainoastaan "kaunis" kevyellä ja kauniilla äänellä ja kääntyessäni taaksepäin katsomaan vielä häntä huomasin hänen katsovan minuun ja hymyilevän - en hieman iloisena vaan todella onnellisena tuosta yhdestä sanasta. En voisi väittää, ettenkö itsekin tullut todella onnelliseksi.

Sittemmin käväisin levykaupassa ostoksilla ja ostin David Bowien uusimman levyn (Reality) ja Pelle Miljoona & Rockersin Tee Itsellesi Elämä sekä Kraftwerkin Radio-Activity levyt :)

Illan mittaan tapahtui sitten kaikenlaista muutakin, mutta ihan iltasella päädyimme erään pitkäaikaisimmista ystävistäni kanssa "muutamalle" baariin - parin xanorin vaikutusta hyödyntäen. Baarissa tuli vielä Kauton Mikko, yksi Porilainen taiteilija vastaan ja juttelin kaveria odotellessa hänen kanssaan - lopulta tilanne ei ollut se, että olisin ottanut kaverin kanssa parit vaan se, että ryyppäsimme vahvasti kolmen hengen voimin, kunnes olimme hukanneet Kauton yhteen baariin ja kaverini lähti kotiinsa. Sittemmin kait päädyin Tiilimäen Nesteelle kirjoittamaan "jotakin". Se jokin oli A4 paperi täynnä tekstiä kummaltakin puolelta, mutta se unohtui sinne, enkä taida saada tietää mitä siinä luki.

Perjantaista ei liene erityisempää mainittavaa, kotiintultuani oli jo perjantai ja tarkoitus oli valvoa kunnes kirjasto aukeaa kymmeneltä, mutta nukahdin. Heräsin iltapäivällä ja mitä muistelisin niin eipä tuossa päivässä ollut alku, eikä loppupuolella kauheasti mainittavaa. Lauantaina sen sijaan lähdin illemmalla pienissä xanoreissa ja bisseissä erään ystävän luokse, jota en ollut nähnyt aikoihin ja sain siellä tähän päälle parhaat savut pitkiin aikoihin. Tämä päivä oli toisaalta erittäin mukava, mutta meni toisaalta päin vittua. "Jouduin" lähtemään sieltä kunnossa, jossa en olisi ollut edes valmis lähtemään auttamaan ystävää jolla oli psyykkisiä ongelmia ja joka ei todella tuntunut puhelimessa tajuavan kuntoani. Kaikenlisäksi minua vituttaa äärimmäisesti, että muistikuvieni mukaan tuo hänen tilansa oli synnytetty kuosauksella, jonka suhteen olen tullut tulokseen, että olisi parempi jos hän lopettaisi sen alkuunsakin psykedeelejä lukuunottamatta - mutta niitä hän taitaa pelätä psyykeensä takia, vaikka omasta mielestäni hän on aivan muulla toiminnalla saanut psyykeensä siihen kuntoon missä se on. Anteeksi sinulle ystäväni näistä sanoista, jos tätä luet. Lisäksi minua vituttaa äärimmäisesti, että tuloni johti siihen, että minua painostettiin kuluttamaan stilnoctejani ja minun stilnoctejani - ei vaan *stilnoctini*, joita oli helvetisti ja joiden piti riittää pitkään kulutettiin tuona yönä. Itse olin tilassa jossa olin painostukselle altis. Ja heillä oli hauskaa, kait he kuvittelevat, että minäkin tykkäsin vaikka pahastuin jo silloin stilnoctejeni kulutuksesta. Totuus on, että se vähä hauska mitä stilnocteista minulle tuli ei ole mitään tuohon vitutukseen verrattuna tuosta käytöksestä ja teoista ja olisin paljon mieluummin ollut siellä tukena ja pysynyt siinä hyvässä pilvessä jossa jo olin. Ja helvetti soikoon, mitä vitun psyykeen hoitoa on syödä järjetön kasa hallusinogeenisiä deliriantteja!?

Voin silti kertoa myös jotain positiivista tuosta käynnistä. Nuo kaverit tekivät minulle suostumuksellani (ja pyynnöstänikin) testin, jossa he kertoivat minusta kaikki negatiiviset puoleni jotka tiesivät ja minä mietein mitä mieltä olin väittämistä. He kirjoittivat vastaukseni ylös, mutta en ole vieläkään nähnyt niitä - kuitenkin väittäisin seuraavana päivänä kokeneeni pienimuotoisen valaistumisen tuon johdosta.

Minulla olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta joskus tämäkin päivitys on saatava kirjoitettua valmiiksi. Huomatkaa, että pääsivulle on myös lisätty yksi osio: Viisauksia ja muita lainauksia. Ja lisää on tulossa :)

Torstai, 6. Marraskuuta, 2003

• Now Playing: Deine Lakaien - Into My Arms
• Olotila: Väsähtänyt, krapulainen - korjattavissa

Eilen illalla tapahtui ylläri, joka jätti päivän viimeisen meditaation (klo. 23:00) väliin. Juuri kun kello lähestyi yhtätoista oveeni koputti eräs Porilainen nimeäkin omaava taiteilija, jonka nimen kuitenkin jätän mainitsematta anonymiteettisuojan takia :) Ensimmäinen mitä hän teki heti ovella oli lyödä kymmenen pillerin lätkä viisi milligrammaisia medipameja (diatsepaamia, sama aine kuin diapameissa). Kuulemma oli jaellut niitä ympäriinsä kun ei enää tehnyt mieli niitä - oli niistä vieroituksessa rivatrilin avulla, jota kuulemma saa 2 * 2mg päivässä... Sitä pohdimme, että mahtaako tuo viedä kuitenkin ojasta allikkoon, että onko rivatril addiktoivampi kuin diatsepaami - ainakin se on selkeästi vahvempi teholtaan.
Noh, siinä päätin, että what the heck ja otin neljä pilleriä - ilman toleranssia ajattelin, että 20mg on juuri annos josta irtoaa sopivan leppoisa olo. Kuinkas ollakaan, se herätti myös halun käydä parilla oluella lähibaarissa ja lainasintältä ystävältä kymppieuron, kun tiesin, että huomenna (tänään) saisin rahaa. Ennen lähtöä soitin kaverille Mouse On Marsin biisin Actionist Respoke ja sanoin, että kuulostaa vähän siltä kuin Aphex Twin olisi vetänyt happoa ja tehnyt biisin :D Hän oli samaa mieltä - "tää on vittu ihan hullua". Tässä baarissa johon olin lähdössä on mukava käydä kun lähes aina sieltä löytyy mukavaa juttuseuraa, ja niin nytkin. Keskustelimme mm. armeijasta, sen tarpeesta/tarpeettomuudesta, Bushin politiikasta ja kusetuksesta ja siitä miten Suomi tulee vielä liittymään EU:n sotilasyhteisöön, eikä meillä tasan sen jälkeen ole puolustusvoimia vaan armeija täynnä EU-sotilaita (viittaan Pelle Miljoonan kappaleeseen EU-sotilas, jonka kuuntelemista suosittelen lämpimästi).

• Now Playing: Deine Lakaien - The Game
• Olotila: Väsähtänyt, vähemmän krapulainen, korjaantumassa

Niin, kirjoituksen kesken tapahtuneen olotilan muutoksen selittää 15mg diatsepaamia jonka juuri otin ja olut jota tässä hörpin. Tarvihan tähän krapulaan pientä helpotusta saada ja eilisillalta jäi loppujenlopuksi jäljelle vain kolme medipamia (tuli baarissa otettua vielä kolmas ja jostain syystä kotona ennen nukkumista vielä kaksi, vaikka uni olisi tullu samantien ilmankin).
Tänä aamulla minulla oli aika tietokonetomografiaan (siinä kuvataan päätä) kahdeksalta. Kännykkäni herättää minut seitsemältä aamulla meditoimaan, mutta mitä ilmeisimmin alkoholin takia en herännyt siihen - heräsin klo. 7.56 ja tuli pienoinen paniikki. Ehdein kuitenkin ennenkuin minua oli kaivattu. Tämä lienee ensimmäinen kerta kun sain suonensisäisesti mitään substanssia - kyseessä ei ollut huumaava aine vaan varjoaine kuvausta varten, mutta kuten hoitajat sanoivat niin sen leviämisen tuntee kehossa lämpöaaltona ja tulee metallinmaku suuhun. Tunne oli mielenkiintoinen ja jätti miettimään, että miltä se todella tuntuu jos tuolla vauhdilla verenkiertoon leviäisi esim. bentsodiatsepiineja, stimulantteja tai opiaatteja :o Ei se kuitenkaan herättänyt automaattista halua rynnätä kokeilemaan ;)

Tomografian jälkeen suuntasin kotiin kaupan kautta ja toin mukanani kaksi olutta tukemaan tuota pientä diatsepaami annosta, jotta se riittäisi krapulan eliminoimiseen. Tämän jälkeen pitäisi vielä lähteä koulussa käymään, joten kahvikin olisi paikallaan. Sieltä taas sitten ruokailun jälkeen suoraan takaisin kaupunkiin, koska klo. 12:30 on aika lääkärilleni Melatoniini, Xanor ja Stilnoct reseptien uusimista varten. Lupasin tälle taiteilijahemmollekin parit stilnoctit tuoda, kun sattuu olemaan mieltynyt niihin. Bentsoista hän on mieltynyt rivatriliin, joten tuskin xanorini häntä kiinnostavat. Tarkoitus olisi myös saada lääkäri korottamaan xanor resepti 0.5 milligrammaisista 1 milligrammaisiin ihan siihen vedoten, ettei tarvitsisi käydä siellä niin usein.

• Now Playing: Nick Cave - As I Sat Sadly By Her Side

Tässä on nyt yksi olut juotu ja mietin mitä muuta kirjoittaisin. Tuntuisi kuin krapula todella hellittäisi otettaan. Vielä pieni päänsärky on jäljellä ohimossa, mutta se on menossa ohi. Yllättäen krapulasta huolimatta keskittymiskykyni on keskivertoa parempi ja olen lievästi hyperaktiivinen. Noh, minullahan on AD/HD ja lääkitys siihen, mutta siitä huolimatta yleensä krapula tuhoaa keskittymiskykyni ja energisyyteni täysin päiväksi. Hyvä, että ei näin - kenties tuolla shokkiherätykselläkin oli asiaan osuutta :o Nyt taidan avata toisen oluen, jonka jälkeen safkaan viimeiset makaroni-currytonnikala-chilikidneypapu-soijarouhe mössöni aamupalaksi (nams) ja mietin sitten josko vielä sen kahvin joisin. Ikävä kyllä on vain pikakahvia ja cafe au laitia ja näistä ensimmäinen on pahaa ja jälkimmäinen vaatisi puolet maitoa, puolet kahvia, eikä minulla ole maitoa. Josta sinänsä tuli mieleen, että eilen oli hyvä dyykkauspäivä (minusta vähemmän tietäville: minähän olen freeganisti ja käytän hyväkseni kauppojen poisheittämiä, mutta täysin syötävässä kunnossa olevia tuotteita, luonnon ja oman talouden vuoksi), löysin hitosti juustoa (joka säilyy kokemuksen mukaan hiton pitkään yli viimeisen myyntipäivän) ja leipää (joka ei säily kauaa, mutta sepä tulee muutenkin syötyä nopsaan.

• Now Playing: Nick Cave? - Henry Lee
• Olotila: Krapula on 90 prosenttisesti ohi. Se toinen olut nyt.

Tässä mietein, että tuo 15mg diatsepaami parin oluen kanssa olikin ehkä parempi idea koulunkin suhteen kuin isompi annos diatsepaamia ilman olutta, sillä isompi annos olisi tehnyt väsyneeksi ja haitannut turhan paljon kognitiivisia toimintoja. Noh, hyvä näin.

• Now Playing: Pelle Miljoona - EU-Sotilas

Älkää nyt kuvitelko, että jokaisen biisin tähän laitan, ne vaihtuvat niin tiheään - mutta aina välillä jostain syystä tekee mieli mainita mikä biisi tässä tällä hetkellä soi. Idea on vähän niinkuin kopioitu Hippi420:n sivuilta löytyvästä livejournalista, joskaan en sitä aio tavaksi ottaa. Ja nyt kun kuuntelen tällaista kantaa-ottavampaa musiikkia ja eilen näin TV:stä ohjelman joka paljasti Bushin ja USA:n hallinnon räikeimpiä huijauksia, ihmisoikeusrikkomuksia ja väärin perustein oikeutettuja (ts. oikeutettomia) sotia, sekä täyttä piittaamattomuutta esim. YK:sta ja maista jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan niin sanon teille kaikille, että menkää hyvänen aika Amnesty Internationalin sivuille ja liittykää edes vetoomusten allekirjoittajaksi - se ei teille mitään maksa, mutta on tärkeää työtä. Älkääkä ajatelko, että tehän olette vain pisara meressä - meinaten mistäs vitusta ne meret ja ihmisjoukot koostuvat jos eivät pisaroista ja yksilöistä? Sen kun minulle selitätte niin hyväksyn, ettette ota osaa toimintaan ;)

• Now Playing: 1200 Mics - Mescaline
• Olotila: Hyvä - Krapula parantunut, lukuunottamatta minimaalista säryn irvikuvaa ohimossa, joka ei haittaa tippaakaan.

Krapulahan ei muuten noin vain parane, sen voi vain peittää - lääkärit tosin jostain syystä sanovat, että se on vain krapulan siirtämistä. Minä sanon, että paskat - syy tähän lienee, että pelätään, että jos kansalaiset löytävät keinoja peittää krapula pidentämättä sitä niin alkoholin käyttö lisääntyy. Voi olla, mutta ihmisillä jotka hallitsevat käyttönsä on oikeus tietää keinot peittää krapula. Ja sanon, että jos otan vähän diatsepaamia ja pari olutta niin se krapula häipyy kehostani samaan aikaan kuin muutenkin, en vain tunne sitä. Nämä kaksi olutta ja diatsepaamit eivät krapulan kestoa pidennä, kyse on niin pienistä määristä, mutta peittävät sen olon täydellisesti. Joten turha minulle ainakaan on lääkärien tulle väittämään, että tämä vain siirtäisi krapulaa myöhemmäksi. Vielä perusteettomampiahan ovat väitteet, että kannabis samalla tavalla siirtäisi krapulaa. Ja millähän ihmeen perusteilla, sillä eihän kannabis aiheuta krapulaa? Kannabis peittää krapulatilan vaikutuksensa alle, mutta miten se sitä pitkittäisi? Siinäpä olisikin lääkäreille selvitettävää.

Tässä on muuten (kai sen hyperaktiivisuuden takia) tullut kirjoitettua tavattoman pitkä päivitys, joten voisin lopettaa tähän - toivottavasti niitä jotka näitä nettipäiväkirjoja tykkäävät lukea edes kiinnosti :) Niin, ja 13 päivä on muuten sitten aivosähkökäyräkuvaus. Mistäkö syystä nämä kuvaukset? Sain tässä kerran epilepsia kohtauksen - luultava syy oli liian pitkä tauko efexorista, joka on toinen lääke keskittymishäiriööni. Sitä ei saa lopettaa suoriltaan. Mutta katsellaan - viikonloppuna hyvää seuraa ja stilnocteja sekä xanoreita - voi tulla mielenkiintoistakin kerrottavaa, vaikka itse substanssit eivät ole ihan niin mielenkiintoisia, mutta se mihin ne hyvässä seurassa johtavat voi ollakin... Hum, tuli mieleen, että olisikohan mahdollista taas saada se yksi söpö poika sekstailemaan... *tirsk* Vaikka todellinen kaipaus todellakin on kunnon suhteeseen, oman kullan löytämiseen. Ja jos se kulta olisi eräs Tuukka niin minusta tulisi niin kovin kovin onnellinen. Mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tulee. Kirjoituksen lopetuskin näemmä vie näin kauan, joten nyt ei muuta kuin moiks kaikille lukijoille :)

• Now Playing: Astral Projection - Anything Is Possible

Keskiviikko, 5. Marraskuuta, 2003
"Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla"? Minä melkein itkin, niin hyvältä se tuntui kokea pitkästä aikaa. Ei, valitettavasti en ole vieläkään löytänyt itselleni uutta kultaa, kunhan erittän hyvän ja rakkaan ystävän kanssa nauteimme toisistamme tuossa viikonloppuna. Viikonloppuna tuli kyllä myös häröttyä suunnattomasti - jopa luvattoman paljon, ja kenties viikonlopun eksessiivisen alpratsolaamin käytön seurauksena nukuin sunnuntai illasta tiistai aamuun muutamaa hereillä olon hetkeä lukuunottamatta :o

Eilen sain käydä opastamassa sairaalan hoitajia ammatissaan - eräs ystäväni kun on avo-osastolla hoidossa ja hänelle on määrätty lääkettä, joka ei sovi hänelle (Seroxat), koska sillä on noradrenaliinin taikaisinotonesto vaikutuksia ja hän on ilmeisen yliherkkä noradrenaliinille. Pharmaca Fennica ei tunne tätä vaikutusta ja minä jouduin sitten hakemaan lääkäreille rxlist.com:ista tiedot paroksetiinista (seroxatin vaikuttava aine), jotta he uskoisivat miten asia on. "Huume-Robin" opastaa lääkäreitä - mihin tämä maailma on menossa? ;)

Olen yrittänyt saada pitkän aikaa säännöllisestä meditaatiosta jälleen otetta... Eilen taisin keksiä keinon siihen. Laitoin kännykkääni neljä päivittäin tulevaa herätystä, aamu, päivä, ilta ja uni-meditaatio hälytykset. Pyrin noudattamaan jokaista, mutta jos johonkin aikaan meditointi ei sovi kuvioon niin ei haittaa jos kerta tai kaksi vuorokaudessa sitten jääkin väliin. Nyt muuten vedoten sanomaani vetäydyn tästä kirjoittamasta ja meditoimaan ;)

Torstai, 30. Lokakuuta, 2003
Tätä päivitystä aloin kirjoittamaan jo eilen ja lisäilin siihen tekstiä tänään.

Viime Viikonloppuna tapahtui jotakin joka hieman hämmensi mieltäni. Yksi entinen tyttöystäväni, nykyinen ystäväni tuli käymään Porissa YK:n rauhantapahtumaan osallistumaan. Päädyimme nauttimaan alkoholia viinin ja oluiden muodossa ja loppuakohden iltaa homma pääsi hieman käsistä ja päädyimme nukkumaan vierekkäin - ja vähän muutakin. Mukavaahan se oli, ei siinä mitään, eikä kummallekaan jäänyt epäselvyyksiä siitä, että meidän juttu on kuitenkin ollut jo pitkään ohi ja on ohi vieläkin. Hyviä ystäviä olemme kait tämän jälkeenkin, ainakin minä pidän häntä ihkuna ystävänä. Huomasin silti, että vaikka olen keskittänyt ajatukseni rakastumisen suhteen aivan eri henkilöön niin minulla on yhä kaipausta häneen, mutta siitä en ole varma haluaisinko kuitenkaan aloittaa hänen kanssa uudestaan jos saisin tilaisuuden. Mitä ilmeisimmin hän kuitenkaan ei halua, joten minun tuskin tarvitsee edes vaivata mieltäni tuolla kysymyksellä. Asiat ovat hyvin näin.

Jatkoin eilen illalla tästä aiheesta miettimistä siihen suuntaan, että mitähän minä oikeastaan haluan ihmissuhteelta. Haluanko jotain vähemmän vaiko enemmän vakavaa? Toisaalta olen valmis ihmissuhteisiin jotka eivät ole luonteeltaan niin vakavia, mutta rakkauden pitää kuitenkin olla todellista... Ja sitten taas toisaalta on minulla myös kaipausta löytää ihana tyttö tai poika jonka kanssa aloittaa vakavammankin suhteen, muuttaa yhteen ja jakaa elämää hänen kanssaan. *huokaus* Niin, ja onhan mielessäni vieläpä yksi poika jonka näkeminen jo saa sydämeni lyömään <3 Kovasti sitä toivoisi, että saisi hänen tunteet kohdistumaan minuun...

Niin, että joo, asiasta kameliin. Tuplasin keskittymishäiriöön syömässäni lääkityksessä efexor (snri) annostuksen, nyt syön 150mg depot efexoria aamuisin ja aamulla sekä keskipäivällä 150mg moklobemidiä (mao-i). Älkää kokeilko tätä ominpäin ilman kunnollista tietoa. Tuplatun efexor annoksen johdosta pupillini ovat kaikenaikaa epäilyttävän suuret - mutta pidän siitä, isot pupillit ovat kauniit =) Tämän kuurin myötä minuun on tarttunut minulle kerrassaan kummallinen vieras tapa: säännöllinen unirytmi. Noh, opiskelun kannalta se on vain positiivinen asia, ja eiköhän kaikki palaa ennalleen kun opiskelun loputtua lopetan tämän kuurin.

Kenties minun pitäisi jatkaa kauan sitten aloittamani novellin kirjoittamista. En vain ole hyvä kirjoittaja, mutta eihän sitä opi jos ei kirjoita. Parhaimmillaan olen kyllä saanut tekstistäni kehuja jopa julkaisseelta runoilijalta, joten voihan siitä jotakin tullakin... kenties. Vain ne jotka eivät koskaan yritä mitään eivät koskaan epäonnistu missään ;)

Perjantai, 24. Lokakuuta, 2003
Ulkona sataa lunta. Porissa tämä on ensimmäinen päivä kun näin on päässyt käymään - tämän viikon alussa, maanantaina, jo totesin, että sienestämään lienee sitten turha enää mennä kun ulkonakin on lämpö jo nollan alapuolella. Lumi kuitenkin yllätti minut kun katsoin ikkunasta ulos. Niin se aina tekee ensimmäisellä kerralla.

Mutta mitä kuuluu elämääni? Noh, olen ainakin palannut onnistuneesti koulunpenkille jatkamaan opintojani - jotka ovat kesken lähinnä johtuen keskittymishäiriöstäni (aikuisiän ADD/ADHD) johon minulla nyt vihdoin on lääkitys joka mahdollistaa sellaisten aineiden opiskelun joihin minun oli ennen lähes mahdotonta keskittyä. Ja vieläpä helposti :) Lääkityksellä on kyllä sivuvaikutuksensa - mm. ylimääräistä energisyyttä ja euforiaa. Ei ihan sellaisia sivuvaikutuksia joista menisin valittamaan, päinvastoin ;) Siltikin lääkitys on tarkoitus lopettaa kunhan saan opintoni suoritettua. Nyt joku ADD/ADHD hoidosta tietävä pohtii, että jos lääkityksestäni tulee ylimääräistä energisyyttä ja euforiaa niin syön aivan liian korkeita annoksia, mutta tässä huomautettakoon, että kyse ei ole metyylifenidaatti (ritalin/concerta) tai dextroamfetamiini (dexedrine) lääkityksestä vaan epätavallisemmasta lääkityksestä. Kyse on kahden mielialalääkkeen epätavallisesta kombinaatiosta ja jo yksistään toinen näistä lääkeannoksilla aiheuttaa euforiaa ja energisyyttä, puhumattakaan siitä kun sitä nauttii kombinaatiossa toisen lääkkeen kanssa. Keskittymishäiriöön lääkityksellä on edullinen vaikutus ensisijaisesti noradrenaliinin ja vähäisemmin dopamiinin kautta. Lääkitys on siis todella tehokas ja sen sivuvaikutuksetkin ovat pikemminkin mielyttäviä kuin epämielyttäviä :o

Mitäs muuta kuuluu elämääni? Noh, same old, same old... Viime päivityksestä on niin aikaa ettei tässä viitsi kerrata kaikkea mahdollista tapahtunutta - edes merkityksellisempiä juttuja. Mutta ihan viimepäivistä mainitaan nyt sen verran, että viimeviikonloppuna hullaannuin pitkästä aikaa kuuntelemaan Pelle Miljoonaa ja olen siitä lähtien kuunnellut Pelleä levyiltäni ja kaseteiltani enemmän tai vähemmän joka päivä :) Koulutukseltaanhan Pelle on opettaja ja totesinkin siitä kaverilleni, että en ole ollut koulussa tunnilla jolla Pelle olisi ollut opettamassa, mutta Pelle on parhaita opettajia joiden opetuksia olen koskaan kuunnellut ;) Niin, ja siivotessani kämppääni ja organisoidessani tavaroitani järjestykseen organisoin myös sivuillani olevan CD-levy listan ajan tasalle (poislukien poltetut cd:t, joita listalla ei ole).

Noh, eiköhän tässä taas ollut tälle kerralle... Koitetaan palata lyhyempiin, mutta tiheämpään tapahtuviin päivityksiin ;)

Tiistai, 9. Syyskuuta, 2003
Sattuupa sitä jänniä. Jos aloitetaan vaikka edellisviikon lauantaista. Tällöin olin menossa Tampereelle UKK-rannan psykebileisiin. Illan mittaan kuosina oli ollut vain hieman alkoholia ja sauhua, mutta eihän se menoa olisi haitannut - on sitä selvänäkin biletetty, vaikka optimaalistahan tuollaisissa tapauksissa olisi jokin psykekuosi tai sen puutteessa ekstaasi tai edes stimulanttikuosi. Kuitenkin sattuma teki tepposet ja minulle tuli tilaisuus (tosin hieman kalliilla, käyvän markkinahinnan mukaan, mutta kokemuksen arvon suhteen halvalla) ostaa lappu LSD:tä. Ja täyty sanoa, että bileet menivät kaikinpuolin fantastiseti... Eikä sinänsä ainoastaan bilettäen, vaan esim. hyvin pitkältä tuntuneen ajan (en sano todellisesta ajasta mitään, koska sen käsitys oli hieman vääristynyt) makasin nurmikolla vain pohdiskellen ajatuksia.

Bileiden jälkeen jatkoin ehkä yhdellä laittomimmista autokyydeistä (farmariauton istuimettomaan takatilaan oli tungettu lauma ihmisiä, joista olin yksi) jatkoille ja nukkumaan (hah, mitään nukkunut...). Auto jouduttiin kuitenkin jättämään, koska sähkön puutteen takia se olisi jouduttu (uudestaan) työntämään käyntiin ja joku neropatti sammutti sen huoltoaseman pihassa. Pitkällisen pohdinnan, että pitäisikö auto työntää käyntiin uusiksi vai tilata taksi - kunnos joku kyhäsi savut. Taksikin saatiin jossakin vaiheessa. Siinä missä muut alkoivat nukkua, yritin minäkin sitä - kunnes tajusin, että jos toisessa huoneessa on porukkaa valveilla ja minä vielä hapoissa niin miksi tuhlaisin jälkitrippiäni nukkumisen yrittämiseen ja liityin seuraan. Yllättäen tästä seurasta sain kauniisti pyytämällä pari shottia GBL:ää (sitä litkua josta GHB:tä, eli tutummin gammaa keitetään - tiedoksi niille jotka lukevat tätä, mutta eivät tiedä juurikaan näistä asioista).

Olo oli siis muikea kun lähdin kaupungille ensin syömään ja sitten soittelemaan yhden bileissä messissä olleen kaverin perään joka oli päätynyt eri mestaan bileiden jälkeen. Pääsin lopulta sinne missä hän ja lauma muita oli ja minulle selvitettiin, että ovat lähdössä metsään hyömään hawaijilaisia sieniä :o Huolimatta eilisestä LSD tripistä ja nukkumattomasta yöstä olin halukas lähetemään messiin, ja pian sitä oltiinkin (itselleni ensimmäisellä) sienitripillä jossakin Tampereen ja Mouhijärven välimaastossa. Tämä kokemus oli harvinaisen antoisa, vaikka vietin siitä suurimman osan aikaa maaten silmät kiinni niin, että useimmat luulivat minun nukkuvan - olin kyllä väsynyt, mutta tietääkseni en nukkunut alkuunkaan, kunhan mietin asioista. Antoisan kokemuksesta teki se, että tajusin jälleen kerran elämästäni epäkohtia, jotka vaativat muutosta, mutta en tavalla joka saa ahdistuneeksi vaan tekemään päätöksiä, muutoksia ja olemaan sinut itsensä kanssa - hyväksymään vikansa, kunhan on valmis tekemään jotakin niiden eteen.

Jatkaakseni vielä tätä päihdekeskeistä selostusta päätimme erään ystävän kanssa lähteä etsimään sieniä n. 60km päästä Porista (autokyydillä sinne, mutta fillarilla takaisin) ja löysimmekin - emme paljoa, mutta pari medium dosea, jotka poltetun Peganum harmalan kanssa kyllä nousivat hieman mediumin yläpuolelle. Harmala tosin teki kokemuksesta jotenkin unenomaisen ja paikoitellen aivan liiankin jumittavan, mutta sillä oli oma mielenkiintoinen psykoaktiivinen lisänsä (kyseessähän ei ole pelkästään MAO-estäjä). Tältä tripiltä ei kylläkään ikävä kyllä jäänyt juuri mitään kummempaa käteen - johtuen ehkä niin lähekkäin otetuista aiemmista sieni ja LSD kokemuksista, jotka kummatkin antoivat minulle mietittävää.

Ja nyt eilen poimein kolme nuorta lakkia punakärpässientä (nuoret ovat potenteimpia), tänään leikkasin niistä irti kuoret ja niiden alla olevan ohuen kerroksen (jolloin nautittavan materiaalin määrä pienenee huomattavasti ja on potenteinta osaa sienistä) ja laitoin uuniin kuivumaan illalla. Aamulla olivatkin sitten kuivuneita. Kuivasin kyllä ne muutkin osat laittaakseni jonkin ruoka-annoksen sekaan ehkä mietojen nautinnollisten vaikutusten toivossa, mutta isompaa trippailua varten on helpompaa kuivata pieni määrä potentimpaa tavaraa kuin massiivinen määrä makunsa takia vaikeasti syötävää tavaraa.

Nyt joudun pahoittelemaan, että en tähän päivitykseen saanut kuin päihde (vai pitäsikö psykedeelit mieltää edes päihteiksi?) pohjaista tekstiä, mutta kun sitä oli niin paljon, enkä halua päivitysten venyvän tylsistyttävän pitkiksi, niin näin sitten tällä kertaa. Katsotaan mitä sanottavaa minulla on jatkossa.

Torstai, 21. Elokuuta, 2003
Kaikenlaista pääsee sattumaan - kuten viime lauantaiaamuna kun poliisi kiipesi ikkunaani huhuilemaan minua hereille! Olin juuri polttelemassa smoke bubblellani aamupaukkuja ja pokemon oli alkamassa kun kuulin ikkunasta jonkun huutavan nimeäni. Katsoin ikkunasta ja siinä oli poliisisetä tikapuilla! Ilmeisesti en ollut kuullut koputuksia ovellani, sillä oven takana oli kaksi poliisia lisää. Syy heidän tuloonsa oli kohtalaisen selvä - tulivat hakemaan minua inttiin, jonne minun olisi ollut määrä astua 14.7. Olin kuitenkin esikuntaan jo aiemmin vienyt kieltäytymisilmoitukseni, joten sotapoliisit jotka tulivat minua Porin poliisilaitokselta Säkylään noutamaan tiesivät, etten aio sinne jäädä. Vietin kuitenkin viikonlopun ja osan maanantaita Säkylän prikaatin sairasosastolla.
Sen verran kerron paikasta, että ruoka oli hyvää ja ihmiset kohteliaita ja asiallisia - toisin kuin monien puheista olisi voinut olettaa. Vakaumukseni totaalikieltäytyjänä ei herättänyt mitään voimakkaita kiistoja vaan ainoastaan asiallista mielipiteenvaihtoa. Sen verran vielä myönnettäköön, että käytin osastolla häikäilemättä hyväkseni rauhoittavia sekä nukahtamislääkkeitä joihin minulla on resepti, jotta saisin aikani paremmin kulumaan ;)

Onhan tässä vähän muutakin tapahtunut reilun viikon aikana, mutta mitähän siitä kertoisin... Enpä tiedä, en tahdo pitkästyttää ihmisiä liiaksi jorinoillani, mutta mainittakoon mitä viimepäivityksessä jäi mainitsematta: hiukseni ovat nyt kirkkaan punaiset ja Tampereen reissulla pistin kämmenselkääni lävistyksen nuppineulalla - jonka kylläkin sitten viikon alussa jouduin irrottamaan, koska lävistys tulehtui. Että näin - ja näkemiin tältä erää.

Tiistai, 12. Elokuuta, 2003
Heräsin tähän aamuun onnellisena. Viime viikon loppuosan aikana tapahtui kaikenlaista... Torstain ja perjantain välisenä yönä ystävä sai houkuteltua minut jotakuinkin 50-70km pyörälenkille keskellä yötä. Käytiin mm. Meri-Porissa Kallossa istuskelemassa katselemassa aallokkoa... Lähdettiin vähän ennen puolta yötä ja palattiin vasta 6-7 aikaan suht. väsyneinä.
Perjantaina taas join vinkkua ja olutta kun yhtäkkiä kaksi hyvin rakasta ystävää tulivat käymään - erm, tuliaisia mukanaan. Jonka johdosta tulin ottaneeksi 3mg rivatrilia ja azonan siihen alkoholin päälle, joka johti loppupeleissä siihen, että myöhemmin ystävien lähdettyä intouduin kiertämään baareja ja vetämään perskännit.
Lauantai aamuna en sitten voinut uskoa päivän päätyvän hyvin... Olin hitonmoisessa krapulassa ja äärettömän masentunut jostakin. Onneksi päähäni oli jäänyt muistikuva, että olisin soittanut jossakin vaiheessa sillä hetkellä Tampereella olevalle ystävälle, ja päätin viestittää hänelle. Painuin masentuneena nukkumaan takaisin, kunnes vasta neljältä iltapäivällä tarkistin kännykkäni, johon tullut viesti kertoi minun eilen puhelimessa puhuneen Tampereelle tulosta... Joten ei kun soittelemaan uusiksi ja sitten matkaan. Tässä vaiheessa mieliala oli muuttunut masennuksesta täysin muuksi ja vielä samana iltana sitten trippailin ensimmäistä kertaa elämässäni 4-ho-dipt:illä.
Viikonlopun paras anti on vielä tässä kertomatta - olen taas niin korviani myöten rakastunut! Mutta siitä ehkä lisää sitten myöhemmin ;)

Torstai, 31. Heinäkuuta, 2003
Olen aikaisin hereillä. Kutsun sitä omalla kohdallani nykyisen yleisen unirytmini mukaan aikaiseksi jos satun nousemaan ennen puoltapäivää, ja tänään nousin jo yhdeksältä. Hämmästyttävää ottaen huomioon, että heräsin eilenkin suhteellisen aikaisin ja polttelin kukkaa aamusta iltaan, jollaisen jälkeen yleensä nukun pitkään. Noh, ei käy valittaminen, aikaisin sitä mieluummin heräänkin, että jää päivästä enemmän jäljelle.

Duunailin tässä aamusella uuden IRC-Galleria kuvankin, joten sitä voipi käydä mulkaisemassa :)

Tiistai, 29. Heinäkuuta, 2003
"Jos ei ole mitään sanottavaa niin kannattaa olla hiljaa." Siitä huolimatta vääntäydyin tänäkin aamuna koneeni ääreen kirjoittamaan päiväkirjamerkintää. Muistutan taas itseäni (ja muita) siitä, että freeganismi ei ole ainoastaan eettisesti ja taloudellisesti kannattava tapa hankkia ravintoa vaan se on myös oiva tapa saada naposteltavaa jota ei muuten tulisi edes hankkineeksi. Hyvin harvoinhan sitä (ainakaan meikäläinen) tulee ostaneeksi herkullista leipäjuustoa, ja eilen löytämäni riisi-suklaa herkkukeksit eivät olisi kaupassa edes tarttuneet silmiini :)

Kaipaan erästä ystävää, joka on tällä hetkellä poissa kuvioista. Oikeastaan kaipaan useitakin ystäviä joita näkyy liian harvoin... Kaikki muuttavat Porista pois - niin kyllä minäkin, sitten totaalikieltäytymisestä seuraavan tuomion suoritettuani. Mutta erityisesti kaipaan tätä yhtä hyvää ystävää, jota muutenkin olen nähnyt viimeaikoina aivan liian vähän. Ystävälleni tahdon sanoa, jos hän lukee tätä: "Get well soon, for you are important! Luv!".

Maanantai, 28. Heinäkuuta, 2003
Hiphei! Viikonloppuna (perjantaina) tuli nautittua hieman DXM:ää, kun erään ystävän luona sitä sattumalta oli tarjolla. Ei ollut paljoa, mutta varsin mielyttävä olo siitä tuli - viihdekäyttöannos ilman minkäänlaista psykedeliaa - ja illan myötä se vaihtui muutamassa baarissa hyvää vauhtia humalatilaa kohti.

Perjantai ei kuitenkaan ollut tänä viikonloppuna se eniten mieleeni jäänyt päivä, kunhan sillä aloitin tällä kertaa sepitykseni. Lauantai taas oli suorastaan mitäänsanomaton, siinä missä perjantai oli vielä kuitenkin varsin hyvälaatuinen päivä. Sunnuntai taas toi tullessaan sateet, mutta sateet myös menivät ja lähdin ystävän kanssa fillaroimaan eräälle uimapaikalle. Uimareissu vaan muuttui pienen pulahduksen jälkeen muutaman kymmenen kilometrin polkupyöräretkeksi hyvin suurelta osin metsäpolkuja pitkin. Vielä kotiinpäin matkatessa tuli käytyä pulahtamassa kokemäenjoessa, joten päivän fillarointi ja uintisaldo tuli varsin hyvin täyteen. Täytyy sanoa, että reissusta jäi varsin raukea ja mukava olo, eikä oloa yhtään huonontanut vielä reissun jälkeen poltellut savut :)

Perjantai, 25. Heinäkuuta, 2003

Huh-huh... On "hieman" aikaa viimepäivityksestä, joten tapahtunutta on helvetisti. Yritän tässä lyhyesti kertoa jotakin siitä mitä on tapahtunut viime päivityksen jälkeen...

Asunto
Löysin maaliskuussa itselleni uuden kämpän. Se on pieni, vain 25 neliötä, mutta se on myös viihtyisä ja naapurit ovat mukavia. Ovessani oli tullessani lehtilööpeistä leikatut pätkät "Matti nykänen on lähtenyt kotoaan" ja "en voi selittää lähtöni syitä" (en ole ottanut pois näitä leikkeitä ;) ). Vastapäätä olevan naapurin ovessa taas huomasin lukevan "rikkihappo". Naapurilla on ikkunaan hirtetty oikeaa kokoa oleva pahvinen Matti Nykänen... Tämä talo ei ole tavallinen kerrostalo - pienkerrostaloksi sitä sanoivat ja tämä talo muistuttaa jonkinlaista omakotitalon ja kaksikerroksisen kerrostalon välimuotoa. Alakerrassa asuu mm. 50 vuotias rokkimies jonka epäilen olevan homo- tai biseksuaali ja jollakin tapaa kiinnostunut minusta (kiinnostus ei ole molemminpuolista) ja yhdessä asunnossa vanha moskovan baletissa esiintynyt nainen. Asukkaat täällä tuntuvat olevan mukavampia ja juttelevan keskenään enemmän kuin keskiverto kerrostalossa.

Reissaus
Vähän on tullut reissattuakin, mutta ei niin paljon kuin olisin toivonut. Provinssiin mennessä innostuin liftaamisesta ja matkustin ensiksi alkuviikoksi junalla tampereelle ja tampereelta sitten liftillä provinssiin. Sain ensin kyydin huoltoasemalle jolta oli muutama kymmen kilometriä perille ja sieltä valitsin auton jossa oli kolme tyttöä ja suuri määrä olutta ja pyysin heiltä kyydin perille ;) Paluumatkan provinssista tosin sorruin menemään junalla kun en tarpeeksi luottanut vielä liftaukseen... Ilosaarirockiin minun piti alunperin liftata, mutta kaveri pyysi autoon mukaan seuraa kun oli lähdössä omalla autollansa, joten kyyti järjestyikin siten. Tammerfestiin taas liftasin onnistuneesti menomatkan yhdellä kyydillä nopeammin kuin junalla pääsisi, mutta paluumatka ei sujunut niin helpolla eikä niin nopeasti. Mielenkiintoista se kuitenkin oli... Olen rakastunut liftaukseen. Karmarockiin aion lähteä fillarilla, se ei kuitenkaan ole kuin jossain 30 kilometrin (tjsp.) päässä Porista (Harjavallassa). Sinne lähden huomenna.

Intti (hah)
Joo, inttiin piti määräyksen mukaan lähteä 14.7, mutta täällä istun kotona vieläkin miettimässä, että mahtavatko poliisit tulla koputtelemaan ovelle. Välttämättä eivät tule, jossa tapauksessa tod. näk. marssin itse laitokselle ja huomautan, että herroilla taitaa olla etsintäkuulutus minusta. Kaikenlaisesta palveluksesta kieltäytymisestä vein perustellun ilmoituksen (pistän tuon ilmoituksen myös sivuilleni jossain vaiheessa) sotaherroille jo ennen määrättyä palvelukseenastumispäivää, mutta välttyäkseni etsintäkuulutukselta olisi vielä pitänyt käydä varuskunnassa ilmoittamassa asiasta. Henk. koht. en haluaisi paikkaa lähellekään, mutta poliisit ottaessaan minut kiinni ilmeisesti tulevat viemään minut sinne halusin tai en.
Niille jotka eivät tiedä, totaalikieltäytymisestä saa tuomiota sellaiset n. kuusi kuukautta ja sen voi suorittaa avovankilassa. Tähtään siihen, että säästän avovankilassa rahaa työstä jota siellä tai avovankilan ulkopuolisella työpaikalla teen, jotta voisin vapauduttuani muuttaa Turkuun ongelmitta.

Uimareissut
Järkytyin ajatellessani, että viimekesänä en käynyt ainuttakaan kertaa uimassa. Tänä kesänä virhe on onneksi otettu takaisin - talviturkin kävin heittämässä pois päältä siinä kesäkuussa eräänä helteisenä päivänä ystäväni kanssa yyterissä, jonne menimme fillareilla. Vesi oli helteestä huolimatta kylmää, mutta uskaltauduin kuitenkin sinne uimaan - ystäväni taas ei. Sen jälkeen olen käynyt uimassa lähempänä olevalla ruosniemen uimapaikalla - kerran myös siinä 3-4 aikaan yöstä pilvessä :) Ja nyt juuri eilen tuli käytyä uudestaan myös yyterissä - ja tällä kertaa vesi oli varsin lämpöistä :)

DIHKAL
DIHKAL nettisivusto on taas ylhäällä ja löytyy osoitteesta http://rain.prohosting.com/robsku/dihkal/.

Softa / Koodaus
En löytänyt tarpeeseeni (huvituksekseni) mitään vapaata avoimen koodin tetris kloonia joka olisi tehty javalla, joten päätin tehdä sellaisen itse. Idea ei tietenkään ole originaali eikä ohjelman tekeminen mikään erityinen saavutus, mutta se on kuitenkin vapaa (GNU-lisenssi) tetris klooni jota voi ajaa millä tahansa järjestelmällä joka osaa ajaa java-ohjelmistoja (huom, kyseessä ei ole selaimella pelattava java application vaan itsenäinen java ohjelma). JavaTris sivu sourceforge.net:issä. Kyseessä on vasta ensimmäinen julkaistu beta-versio (0.1.1b) ja paranneltuja versioita on luvassa. Toinen idea päässäni jota olen alkanut jo työstämään on matopeli - mutta ei ihan peruskonseptilla vaan pienellä erikoisuudella. Pelin nimi ainakin näin koodausvaiheessa on MethWorm.

Mitäs muuta...?
Enpä tiedä mitä muuta tällä kertaa kertoisin tapahtumista - vaikka kerrottavaa olisi kyllä runsaasti jos kaikenlaisiin tapahtumiin paneutuisi yksityiskohtaisemmin. Tästä syystä minun onkin pyydettävä niiltä joita tämä sivu oikeasti kiinnostaa (ja teille joita ei kiinnosta: miksi ihmeessä sitten luette tätä? ;) ) anteeksi siitä, etten ole tiheämpään kirjoitellut tänne, jolloin olisin varmaan kertonut yksittäisistä tapahtumista (kuten provinssirock reissusta noin esimerkiksi) enemmän ja tarkemmin. Mutta nyt lopetan tämän kirjoittelun tältä erää ja palailen asioihin myöhemmin... Rauhaa :)

P.S. Tätä ennen oleva päiväkirjamerkintä jäi aikoinaan laittamatta nettiin. Se on kirjoitettu jo 20. Maaliskuuta, mutta pääsette lukemaan sen vasta nyt. Anteeksi :)

Torstai, 20. Maaliskuuta, 2003

• Huom! Päivitys tulee myöhässä sillä kirjoitan tätä kotona ja uploadaan nettiin muualta).
• 19:45
  Olen löytänyt uuden asunnon. Pienen sievän kolon kaupungin rauhallisimmasta kaupunginosasta mukavasta pienkerrostalosta. Nettiyhteyttä täällä ei toistaiseksi ole, mutta kämppä on mukava, vuokra halpa ja sisustus onnistunut IMHO paremmpi kuin muissa kämpissäni aiemmin :) Hippiluola :)

  Eilen yritin jatkaa kirjoitusyritystäni (kirjantapainen "Surrealistisen Nihilismin Nousu" teos), mutta pää oli hieman tyhjä. Minulla on mitä todennäköisemmin ADD/ADHD (ei mikään lyhyellä harkinnalla mietitty tulos) ja aion kokeilla tuohon erilaisuuteen tarkoitettuja lääkevalmisteita katsoakseni pystynkö keskittymään kirjoittamiseen paremmin. Ideoita on riittävästi, otetta kirjoittamiseen on vain vaikeampi löytää.

  Nettiyhteyttä kämpälläni ei vielä ole ja rahallisesti on niukkaa kun viimeisest opintolainaerästä tarvitsi maksaa kahden kuun takuuvuokra. Se motivoi minut viimein toteuttamaan freeganismia, jota minun on ollut tarkoitus toteuttaa jo pitkän aikaa. Se, että kaapissa on vain makaronia, soijarouhetta ja ketsuppia ajaa kummasti eteenpäin. Nyt eilisen jälkeen siellä on myös leipää, pullaa ja hedelmiä... Katsotaanpa mitä tämän yön jälkeen :)

  Mutta nettiyhteyden hankkimiseksi on myös työt meneillään - kyllä tästä takaisin online-elämään palataan :)

  Tietyt viimepäivityksessä mainitsemani ikävyydet tuntuvat harmillisilta vieläkin. Yritän olla liikaa ajattelematta niitä - näyttää siltä, että olen voimaton sen edessä mitä on tapahtunut enkä voi muuttaa sitä enää paremmaksi. Tulevaisuus on enemmän eräästä muusta kiinni, enkä usko, että tulevaisuus tässä asiassa minulle suotuisaksi enää muuttuu. Aina saa silti unelmoida, eiks jeh?

Keskiviikko, 12. Maaliskuuta, 2003

• 15:27
  Sitä rakastuu yli kaiken, tajuaa löytäneensä jonkun todella kauniin ja ihanan ihmisen. Hetken aikaa kaikki on paremmin kuin pitkään aikaan, kunnes yhtäkkiä jonkin seikan takia kaikki menee käteen, hommat hajoaa käsiin. Ystävät sanovat: Aika Parantaa Haavat. Vitun klisheet, yksi klisheiden kuninkaista! Haavat umpeutuvat kyllä, mutta eivät ne parane - arpeutuvat.

  Usko rakkautaan hajoaa taas. Onko yksin parempi kysyin? Onko? Yksin on niin helvetin yksinäistä - mutta yksin ei satuta itseään uudelleen ja uudelleen. Näin sanoin. Ehkä olen oikeassa - ehkä ei pidä enää etsiä? Vaikka ehkä tämä on vain kyynistä paskaa... Ehkä kaikki vielä joskus meneekin hyvin? Ehkä... Niin ne muut sanovat, mutta koska on se joskus? Rakkaus - vain pelkkää unelmaa?

  Tämän angstisen kyynisen ja naurettavan valituksen lisäksi ilmoitan tässä, että muuta juuri uuteen asuntoon ja siellä minulla ei hetkeen tule olemaan internet yhteyttä. Näin ollen sivujeni (nämä ja DIHKAL lähinnä) tulevat jäämään joksikin aikaa vallan väliin tai ainakin olemaan hyvin harvassa. En silti katoa - lupaan kirjoitella niihin paikkoihin mihin aina ennenkin ja piipahdella ircissä kun pääsen. Ja kenties jos asiat (tämän osalta) menevät hyvin niin saankin uudelle kämpälleni yhteyden piankin? Eihän sitä koskaan tiedä...

  Pärjätkää te paremmin kuin minä tällä hetkellä. Kyllä täältä saatana vielä noustaan!

Torstai, 20. Helmikuuta, 2003

• 13:00
  Huuh huh... Katsoin juuri yhtä julistetta. Siinä oli Kaj Stenvallin kuva nimeltä "Kaikki on mahdollista" ja se toi mieleeni juuri newsgroupeista lukemani viestin jossa oli lause "anything is possible" ja juuri samalla hetkellä tietokoneelta alkoi soimaan mielenkiintoisen kuuloinen kappale. Katsoin mikä se oli: Astral Projection - Anything Is Possible. Maailma on sitten ihmeellinen ;)

  Mutta Robsku joutui muuttamaan pois entisestä asunnostaan. Nyt Robsku bunkkaa ystävänsä luona ja etsii uutta asuntoa... Noh, tänne on nyt ystävän kanssa säädetty kolmen tietokoneen systeemi jossa pääkoneena on Salamanteri (tämä AMD 1,3ghz prossulla varustettu kone jossa Red Hat Linux) ja päätekoneina on Untamo (vanha P75 johon asensimme Debian Linuxin ja minicom pääteohjelman) ja Pika (vielä vanhempi 286 tietokoneeni jossa pyörii DOS & Telemate pääteohjelma). Noilta kahdelta koneelta pääsee siis tälle koneelle ja tältä koneelta nettiin... vekkulia :)

  Päätinpä tuossa muuten vähentää kuosailua jonkinverran. Huomasin meinaten, että kun kuosaan vähän enempi niin kuosaus tasaa psyykettäni liiaksi - luova hulluus tasaantuu. Nyt nautin arkisin lähinnä iltaisin melatoniinia ja päivisin kahvia :) Viikonloppuna otin vähän alpratsolaamia ja tänä viikonloppuna kenties sitä tahi jotakin muuta pientä. Muutenkin nautinnollisempaa kun ei liian tavanomaiseksi muodostu :) Enemmän meditaatiota, vähemmän medikalisaatiota ;)

Torstai, 6. Helmikuuta, 2003

• 03:20
  Piuh, kun on taas kulunut aikaa viime päivityksestä... Ja niin paljon on tapahtunut, että siitä voisi kirjoittaa kirjan :) Mutta aion silti puhua lyhyesti ja kertoa vain vähän.

  On yksi asia joka menee kaikkien tapahtumien yläpuolelle tämän ja viimepäivityksen välillä! Meinaten meikäläinen on mennyt rakastumaan... Ja ei, kyseessä ei ole se poika josta kirjoittelin aiemmin, hänen suhteen olin jo muutenkin aikalailla menettänyt toivoni. Kyseessä on eräs todella ihku tyttö johon ensin tutustuin netin kautta ja sitten tapasin livenä... Sanotaanko niin, että en osannut odottaa tapahtuvan mitä tapahtui, ja nyt olen, kuten rakastuneet yleensä [silloin kun löytävät rakastumiselleen vastakaikua] todella 'high' tuosta tapahtuneesta =) Hum, jos ihan rehellisiä ollaan niin siitä lähtien on olo ollut pitkästä aikaa (positiivisella tavalla) jotenkin hyvin teinimäinen *tirsk*

  Mutta siinäpä oli tapahtumarikkaasta vuodenalustani se kaikkein tärkein tapahtuma... Mitä muuta on tapahtunut, sitä saatte vain arvailla. Nyt vetäydyn säätämään tietokonelaitteistojani (joista yhdestä taisi juuri hajota virtalähde tai emolevy :( ) tai lähden kävelemään ystävän luokse toiselle puolen kaupunkia :)

Lauantai, 4. Tammikuuta, 2003

• 11:00
  Uusi vuosi tuli ja meni. Vietin sen Tampereella, jonne lähdin uudenvuoden aattona kaverini kanssa. Alkuperäinen tarkoitus oli jäädä useammaksi päiväksi, mutta kun en saanut kissalle hoitopaikkaa niin piti jäädä vain yöksi. Itse uusivuosi sujui ihan fantastisesti :) Vuoden vaihtumisen jälkeen päädyimme lopulta Mixeihin bilettämään :)

  Kun sitten palattiin Tampereelta niin ehden nukkua yhden yön Porissa. En ihan odottanut sitä, mutta sama reissukaveri soitti ja kysyi lähtisinkö Jyväskylään jos ei tarvi itse maksaa matkaa ja jo reilusti ennen puoltapäivää olikin sitten lähtövalmistelut meneillään :)

  Nyt kirjoittelen täältä Jyväskylästä tänne päiväkirjaani kun en Porissa ehtinyt edes uudenvuoden kuulumisista kommentoida kun olin taas menossa :)

  Robsku toivottaa kaikille hirmuisen hyvää vuotta 2003 :) Olkaa kilttejä toisillenne, halatkaa ystäviänne, älkää kuosatko liikaa vaan sopivasti... Ja psykedeliaa, ystävät hyvät, psykedeliaa! :)
  

Torstai, 26. Joulukuuta, 2002

• 15:30
  Joulu tuli, joulu meni... suht rauhallisesti :) Itse vietin joulun perheen kesken. Lahjoista haluan mainita vain, että kissani sai raapimispuun joululahjaksi :) Nyt taas on uusivuosi tulossa ja lähden viettämään sitä, jos vain kaikki menee nappiin, hyvien ystävien luokse Tampereelle. Sellaisten hyvien ystävien joiden luona olen viettänyt uutta vuotta jo useampana vuotena ja joita en ole nyt nähnyt iihan liian pitkään aikaan... ikävä...

Maanantai, 16. Joulukuuta, 2002

• 00:00
  Vaihdoin linuxin taustakuvaa joten Linux työpöytäkuva päivitetty. Toisena päivänä tätä kuuta päivitin muuten myös IRC-Galleria kuvani.

  Miten muuten pyyhkii? Hyvin, huonosti vai hyvin huonosti? No ei ainakaan hyvin huonosti, mutta ehkä vähän hyvin ja pikkuisen huonosti? Jotain sen suuntaista, mutta ei mitään kovin erikoista. Ilmassa on ollut ajoittaista masennusta, mutta en minä sillä viitsi muita masentaa. Minulla on kuitenkin ystäviä joiden kanssa puhua asioista jotka painavat mieltä ja kaikki perusasiat elämässä kunnossa, osa jopa varsin hyvässä kunnossa.

  Voisinpa vielä mainita huvin ja urheilun vuoksi, että Jackherer tuli ircnetissä avautumaan ja hieromaan sovintoa. Jättäisi minut rauhaan (niinkuin jaksaisin pelätä jonkun pilleristinistin uhkailuja) jos poistaisin sivuiltani aikaisemmin julkaisemani login, jossa Jackherer mm. uhkailee minua fyysisellä väkivallalla (ja nolaa samalla itsensä kenen tahansa silmissä joka näkee ko. tekstin).

  Teksti tästä eteenpäin on "avoin kirje" Jackhererille:
  Jackherer! Kun olet kerran itsellesi ansainnut tilaa sivuillani paskamaisesta käytöksestä niin on turha odottaa, että heti ensimmäisenä olisin poistamassa mitä olen julkaissut. Lupaan kuitenkin, etten tule julkaisemaan mitään sellaista sinun sanomanasi mitä et sano, joten paras tapa välttyä jatkossa on olla kiltisti hiljaa, eikä aukoa päätään jokaiselle josta ei satu pitämään.
  And I quote:

  [Jackherer] ei kehtais tollasia pitää missään samalla nikillä
  [Jackherer] kun aion pitää tän nikin kuiteski loppuun asti
  [Jackherer] et sori vaaa jos loukattiin sua mut ota ne vittuun
      

  
  Jos minä olisin tämä järjen jättiläinen, Jackherer, niin olisin maineen suhteen paljon enemmän huolissani siitä miten käyttäydyn julkisesti ircissä, enkä siitä mitä joku viherpiipertäjähinttari Robsku sivuillaan julkaisee - vai onko muistista kadonneet ne useammat kerrat kun olet pilleripäiten flippaillut ircnetin #huumeet kanavalla ja jaellut tappo ja pahoinpitelyuhkauksia vähän jokapuolelle? Maineeseesi voit vaikuttaa parhaiten sillä miten käyttäydyt. Sanottua sanaa et voi ottaa takaisin.

  Hyvää yötä ihmiset :)

Torstai, 28. Marraskuuta, 2002

• 06:30
  Niin... Ehkä toivoni tuon pojan suhteen ei sittenkään ole menetetty... Rakkaus saattaa vielä minunkin osaltani voittaa! Se antaa positiivista voimaa, vaikka epävarmuus ja ajanmittaan syntynyt skeptinen asenne (josta haluaisin päästä eroon) ahdistavat yhä...

  Tänään otin pari stilnoctia iltapäivällä... Sitten tuli pari ystävää kylään ja tarjosivat 2mg alpratsolaamia, jonka otin mielihyvin vastaan... Valitettavasti tämä stilnoctin päälle aiheutti pahan väsymyksen ja melkein nukahdin... Kaveri antoi käteen 2 ritalinia jotka nielin, mutta sekään ei odottelun jälkeen auttanut, joten ehdotti, että otan 4 rektaalisesti. Otin ja se toimi kyllä varsin vahvasti...

  Annoin kaverilleni luvan naida makuualkovissani (jonka edessä on punainen läpinäkyvä verho), kunhan eivät yli 30min peuhaa... Kysyi, että haittaako jos välillä vilkuilen ja he vastasivat, että "olemme sen verran pervoja ettei haittaa". Pervoja? Korjasin heille, että "ette pervoja vaan avoinmielisiä ja tabuttomia" :)

  Harmi kyllä tämän jälkeen heille iski väsymys ja minä olin virkeä kuin mikä... Lopulta siis jouduin heidän lähtiessään muualle nukkumaan (olisivat saaneet jäädäkin) jäämään yksin mikä ei nyt sopinut fiiliksiin... Noh, kirjoitin DIHKAL:iin efedriini- informaatiosivun.

  Muuta kivaa elämästäni... Tässä muutaman viikon sisällä yhdistettiin mun wanha p200mmx ja vielä vanhempi ibm ps/1 286 nollamodeemikaapelilla linux koneeseeni ja nyt kummastakin saa pääteyhteyden (lähinnä irssausta varten) linux koneeseeni :) 286 on kirjahyllyssä makuualkoviin päin joten irssaus käy nyt myös ennen nukkumaanmenoa ja sen jälkeen :)

  Lisäksi olemme hyvän ystävän kanssa etsimässä yhteistä asuntoa tarkoituksena perustaa sellainen outo kommuuni.. pops.

Maanantai, 25. Marraskuuta, 2002

• 16:50
  Enpä ole aikaan päivitellyt tätä... Mutta nyt päivitän... Uusein IRC-Galleria kuvani. Hämäävä? Hmmz...

  Mitä muuten kuuluu elämääni... Kommuuni on syntymässä... Toivon, että se syntyy ja toimii... Minä rakastin kommuunia jossa asuin kesän alussa...

  Sydämmeni on särkynyt... Ja minua pelottaa miten käy... Osaanko enää peittää tunteitani ja olla vain ystävänä henkilön seurassa jonka seurassa olen ollut siten jo liian pitkään ja kärsinyt katsellessani häntä jonkun toisen kanssa... Tunnen taas hävinneeni jollekin toiselle - mutta nyt olen antanut tunteideni kasvaa niin suuriksi ja odottanut niin paljon, että en tiedä miten minulle käy... Olen ahdistunut ja peloissani :(

Lauantai, 9. Marraskuuta, 2002

• 00:40
  Karhu, alias Jackherer uhoaa ircin kautta privaatissa: lue ja naura.

Perjantai, 8. Marraskuuta, 2002

• 09:40
  On ollut vähän takkuamista prohosting.com:in toimivuuden kanssa... Noh, nyt näyttäisi taas toimivan ja pääsin päivittämään sivujanikin :) Päivitin IRC-Galleria kuvani ja olen koodaillut taas vähän Javalla työnalla olevaa MP3 listaus/analysointi ohjelmaa. Tällä hetkellä sen tulosteet eivät ole kummoiset... näyttävät tältä. Sen tulosteformaattia voi kuitenkin pian itse muokata ja se osaa lukea ID-Tagit ja listata muitakin tietoja kuin artistin ja kappeleen nimen :)

Tiistai, 4. Marraskuuta, 2002

• 02:02
  *piuh*, eilisillasta tuli taas "stilnoct-loma"... Siitä on kyllä mielenkiintoisia muistikuvia, mutta jälleen kerran liiaksi pelkkia hataria muistikuvia. Pakenenko todellisuutta vai olenko vain muuten niin mieltynyt niiden tuomaan olotilaan? Addiktoitunut niihin en koe olevani sikäli, että niiden jatkuva syöminen ei voisi vähempää kiinnostaa... Silti ihmettelen miksi teen niinkuin teen?

  Kisun nimi muuten on sitten Heroiina - yhden ihkun irkkaajan mukaisesti nimetty :) Eilen ostin sille valjaat, mutta ei se tod. tykännyt niistä. Vaikka ei kai yksikään kissa alkuun tykkää.
  

Sunnuntai, 3. Marraskuuta, 2002

• 20:10
  Hum... Jopas oli taas tripahdus... 5-MeO-DiPTiä ja peganum harmalaa kaverin kanssa. Katsottiin John Carpenterin elokuva They Live, jossa joku löytää Hofmann aurinkolaseja jotka päässä näkee maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on... Skitso leffa, suosittelen kaikille ja etenkin happopäille sekä salaliittoteoreetikoille :D

  Kissalle ostin tänään sardiineja ja oi, että se tykkäs =) Nyt teen itelle safkaa... Vaihdoin koneelle Babylon 5 aiheisen taustakuvan ( työpöytä kuva)
  

Saturday, 2. Marraskuuta, 2002

• 7:00
  Sain eilen ihan ihkun kissan joka tuli juuri syliini puskemaan... ihku...

  Tänä aamuna huomasin irkissä saaneeni uhkauksia henkilöltö koska olin hänen mukaansa potkinut hänet kanavalta ilman syytä. Sikäli mikäli henkilöllä joka on operaattorin statuksensa menettänyt samasta syystä (ihmisten potkimisesta kanavalta) on mitään valtaa itkeä asiasta niin täytyy vielä ihmetellä, että miten moisesta jaksaa nostaa niin säälittävän metakan? Aamulla selailin logia... Noh, oppejen lähtemiseen JackTheAss tietää itsekin syyn paremmin kuin hyvin ja mitä tulee banneihin - opetelkoon, p3310 käyttäytymään ;)

Thursday, 31. Lokakuuta, 2002

• 09:00
  Olipas vähän ongelmia sivujen päivittämisessä... Tarkemmin ongelmia saada toimiva ftp-yhteys prohostingin palvelimelle. Noh, nyt on päivitetty. Päivitin myös Linux työpöytäkuvan kun vaihdoin taustakuvaa ja Winamp skiniä. Winamp skini on ihan ihku anime skini :)

Tiistai, 29. Lokakuuta, 2002

• 01:15
  Palasin maanantaina Helsingistä... Hieman nuutuneena yön poreilusta. Viikonloppu oli muuten varsin trippisä! Perjantaina 20mg 5-MeO-DiPTiä ja vähän sauhua ja se oli hyvä alku viikonlopulla ja hyvä alku ajattelulle... Lauantaina sitten ensimmäistä kertaa pariin vuoteen LSD:tä (wuhuu!) boostattuna aurorixilla ja psykoosikukalla =) Asioita tuli kelattua paljon, mutta tällä kertaa suurin osa niistä pyöri erinäisistä syistä tunne-elämän puolella ja osa ajatuksista oli hyvinkin ahdistavia - mutta oli hyvä käydä niitä läpi.

  Mitä tulee tunteisiini, ne ovat yhä sekaisin... Ja mitä tulee rakkauteen, minä olen yhä totaalisen rakastunut, mutta hyvin hukassa sen suhteen mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin valloittaa pojan johon olen ihastunut... Ja joka kyllä on myös ihastunut minuun, mutta... kaikki asiat eivät aina mene helposti. Pelkään, että sydämeni särkyy vielä ja toivon, että löydän rakkauden... *huokaus*

Perjantai, 25. Lokakuuta, 2002

• 12:30
  Hiulihei, Hesaan lähdössä... Giva giva päästä vähän pois tästä tylsästä kaupungista. Eilen olin rauhanmarssilla muutaman ystävän kanssa... Kerrassaan mielyttävä ilta niin marssin osalta kuin muutenkin.

  Hih, Kauhea AA-Hemmo nimimerkillä kirjoittava trolli on blokattu päihdelinkistä ja nyt sitten itkee sitä, uhoaa ja puolustelee itseään rekisteröimättömillä nimimerkeillä joista suuren osan en muista nähneen kirjoittavan koskaan ennen palstalle :) *tirsk* Noh, sitä saa mitä tilaa :)

Keskiviikko, 23. Lokakuuta, 2002

• 00:10
  Olin hetki sitten kävelyllä... tuossa tiistain puolella joka loppui 10 minuuttia sitten. Kävelin hyvin pitkästä aikaa oikein pitkän lenkin, ensin ystäväni kanssa kotoa keskustaan jossa hän asuu ja sitten toista tietä vähän pidemmän lenkin takaisin kuunnellen korvalappustereoista Sielun Veljien mahtavaa psykerokkilevyä Softwood Music Under Slow Pillars. Ajatukseni olivat suuren osan matkasta psykedeeleissä, vanhoissa ja kenties tulevissakin LSD kokemuksissa ja siinä miten ne ovat minuun vaikuttaneet. Hymyilin huomatessani tuolloin pari vuotta sitten kun laitoin viimeksi lapun suuhuni havaitsemieni muutosten pysyneen ja yhä vaikuttavan elämääni positiivisesti. Näin maailman kauneuden. Tämä voi ihan oikeasti olla välillä fantastinen paikka. Välillä myös ikävä, mutta ei kukaan pitäisi kesästä niin paljon jos ei olisi talvea välissä ;)

  Kuljen ulkona poncho ja hattu päässä :) Joku voisi luulla intiaaniksi *tirsk*

Maanantai, 21. Lokakuuta, 2002

• 01:30
  Kuva SubTV:stä hetki sitten: sub_crash.jpg ;) Kannattaisikohan vaihtaa softaa siellä subilla? ;) Mieluiten vaikka ihan vallan toinen käyttis *wink* *wink* *köh* *linux* *köh*

Lauantai, 19. Lokakuuta, 2002

• 19:30
  Fiuuuh... Pitkästä aikaa saunassa. Todella puhdistavan tuntuista =) Mahtava olo! Saunabisse jäi ostamatta, mut mitäs tosta... selvis sieltä vedelläkin :) Nyt on hilipatin euforinen olo =) Suosittelen, mut varokaa: siihen voi jäädä koukkuun :)
• 01:25
  Olin hyvin masentunut tänään (=perjantaina) päivemmällä... väsytti ja masensi, nukuin ja kuuntelin musiikkia... musiikki tuli lyhyisiin uniini ja lauloin niissä lauluja jotka soivat stereoissani. Olin masentunut koska asiat eivät aina mene niinkuin haluaisi - ei se normaalisti masenna, mutta kun on toivonut paljon... *huoh*

  Nooh, fiilis parani kyllä siitä myöhemmin ja väsymys haihtui parilla kofeiinipillerillä. Päihteitä en käyttänyt masennuksen hoitoon - ei ole tapana, enkä päihteillyt muustakaan syystä vaikka oli ihan perjantaikin. No eihän se perjantai mikään syy päihteillä olekaan, enkä muutenkaan päihteile päivien vaan fiilisten mukaan. Nyt on sellainen fiilis, että otetaan rauhallisesti. Taidan mennä nukkumaan luettuani hetken hitchickers guide to galaxya...

Perjantai, 18. Lokakuuta, 2002

• 01:40
  Mieleni on maassa. Miksi minun pitää aina kiinnostua ihmisistä joita en voi onnistua saamaan?

  Uusein irc-galleria kuvani ja se pistää onneksi vähän hymyä huuleen :)

Torstai, 17. Lokakuuta, 2002

• 10:50
  Epävarmuus valtaa mieleni. Olenko antanut itseni toivoa tai uskoa liikaa? Minä käperryn sohvan nurkkaan ja mietin asioita joita en voi tai osaa ohjata, mutta jotka nyt osittain hallitsevat mieltäni.
• 04:20
  Maailma on psykoottinen.

Keskiviikko, 16. Lokakuuta, 2002

• 20:05
  Odotan ystävää käyväksi... Eilinen kokeilu sai minut pelkäämään. Stilnocteista menee suurilla annoksilla järki ja käsityskyky - en tule ottamaan niitä ilman valvontaa suurilla annoksilla toiste. En myöskään muista eiliseltä tuota 22:40 päivitystä, vaikka muistan olleeni silloin vielä tajuissani ja nähtävästi tarpeeksi järjissäni päivittääkseni sivuni.

  Nooh, tällaista välillä... Kokeillessa sattuu.

Tiistai, 15. Lokakuuta, 2002

• 22:40
  Hrr... Ja melkein sama experiment jatkuu... Tässä on parina päivänä pärähdellyt sisään uusia tiuttavuuksiakin. Nyt tässä vaiheessa 50mg on jo nielto, ja 20mg lisäannos on harkinnassa.
• 06:20
  Memento. Ei ole mukavaa kun ei yhtäkkiä muista mitä illalla on tapahtunut. Kun vain herää, huomaa nukkuneensa ja asiat ovat oudosti. Ja sängyssä - ei samassa kuin minä - nukkuu vieras. Ystävä. Vieras ystävä. Kenties se logiikka oli taas mukana. Se on hyvin kummallinen logiikka - stilnoct logiikka. Stilnoctit ovat outoa lomaa keskellä kaikkea - outoa lomaa. Ehkä kuitenkin... ehkä (!) säästän nuo nukahtamistarkoitukseen jatkossa. Ei tee hyvää unohtaa iltoja ja iltoja unohtaa kun unohtaa jo syöneensä monta stilnoctia. Mikähän se pistää aivot muistamaan asiat niin kummallisesti? Pitääköhän minun nyt nukkua vielä... Mistä asti olen nukkunut? En muista kylmää rinkiä eiliseltä ja se ahdistaa - olisin halunnut nähdä sen. Mutta toisaalta, vaikka olisin nähnyt niin muistaisinko siitä mitään? Kuka sanoo, että en nähnyt sitä? Nukkuvalta ystävältä en halua kysyä - se häiritsisi hänen untansa.

  "otan maksimissaan viisi", oli hän sanonut ja heräsi kadottaneena 9kpl. pieniä valkoisia pillereitä. "Tässä on virhe", hän mietti lyhyen hetken, mutta se mitä hänen muistinsa kertoi - eli ei mitään - puhui tarinaa niiden syömisestä. Mutta mikä tämänlaisissa aineissa on hienoa? En minä kaivannut mementoa vaan muutamaa pilleriä ja hieman hallusinogeenisuutta :o

  u-zigin live setistä kuului pätkä joka oli mitä selkeimmin sämplätty public enemyn kappaleesta. "U-zig live at Coachella 1999, track 06".

Maanantai, 14. Lokakuuta, 2002

• 00:10
  Huh... Kylläpäs loppuviikosta tuli kummallinen. Ja päiväkirjan osalta kovin hiljainen... Olisihan sitä saanut etänäkin päiviteltyä Turusta jos olisi jaksanut. Tuli tripattua pari kertaa ja oivallettua muutamakin asia. Nyt olen onnellinen, mutta pelokas. Olen rakastunut - todella rakastunut.

  Mutta ihmiset hyvät, käykää luonnossa. Käykää siellä kävelemässä, trippailemassa, meditoimassa, sienestämässä... Mutta älkää hyvät ihmiset jättäkö huomiotta kaikkea sitä kaunista joka siellä ihmisen ympäröi.

  Rauhaa.

Keskiviikko, 9. Lokakuuta, 2002

• 14:35
  Turkuun, Turkuun... Sinne missä ihastuksenikin asuu :) Humm, tänään on päivä jolloin saan reseptillä taas xanoreita :)
• 00:25
  Huh... V-mäinen tilanne, luottotietojen menetys uhkaa jos en saa kaverilta velkoja perittyä :(

  Mutta, mutta... se on kuitenkin loppujenlopuksi pieni huoli. Tulipa tänään leikittyä Gimpin kanssa ja väsättyä uusi kollaasi irc-galleriaan :)

Maanantai, 7. Lokakuuta, 2002

• 23:55
  Huh... olipahan sitä viikonloppua... Hiuh, ylitin itseni puhuessani pojalle johon olen ihan liian ihastunut :> Noh... iik... ei siitä nyt enempää kun en itsekään tiedä mitä tapahtuu...

  Viikonloppu ei ollut ihan selväkään... chilliä menoa ja mukavaa juttelua kavereiden kesken... kodeiinia, temestaa ja budia hieman lauantaina ja sunnuntaina aurorix, kofeiinia, temestaa ja budia... maanantaina kului vielä karstapaukulliset ja triptyl nimen lääke. Temesta, aurorix ja triptyl olivat minulle uusia tuttavuuksia...

Torstai, 3. Lokakuuta, 2002

• 10:55
  Huoh... Lehdet kirjoittelevat Salvia Divinorumista, "uudesta" (joo, "tosi" uusi onkin) hallusinogeenisestä huumeesta nimeltä Salvia Divinorum. Salvia on tunnettu jo kauan ennenkuin näiden kirjoittajapällien esi-isät ovat heiluneet jonkun kasseissa. Vaikutuksia verrataan LSD:hen pelkän hallusinogeenisyyden perustellaa vaikka näillä kahdella aineella ei todellisuudessa ole mitään muuta yhteistä kuin, että molemmat lasketaan kuuluvaksi psykedeeleihin ja hallusinogeeneihin. Samoilla perusteilla voisi sanoa, että alkoholi on diapamin, barbituaattien ja heroiinin kaltainen narkoottinen aine. Salvia Divinorum hallusinaatiotkin eroavat LSD:n aiheuttamista hallusinaatioista kuin yö ja päivä - puhumattakaan muista vaikutuksista joista ei rehelliseti löydy mitään samaa.

  Puhutaan, että salvia voi aiheuttaa pelko ja väkivaltatiloja. Käyttäjä voi kyllä pelätä kokemuksen aikana mutta väkivaltaista käytöstä pidän äärimmäisen epätodennäköisenä. Jos haluatte löytää oikein paljon väkivaltaisuutta aiheuttavan huumeen, ja vielä ilman pelkotiloja niin alkoholi on mitä haette - ei pienen marginaaliryhmän käyttämä psykedeeli jolla ei ole nautintoarvoa.

  Kuulitte oikein! On vaikea pitää salviaa edes huumeena, sillä huumeisiin yleensä yhdistetään nautinto - salvia kokemuksesta harvemmin nauttii. Se on mielenkiintoinen ja välillä hyvin opettava, mutta hyvin harvat ihmiset pitävät sen vaikutuksista.

  Tämän aineen vaikutuksen alaisena ei *voi* tehdä ilkivaltaa, sillä nauttija tuskin ymmärtää vaikutuksen - joka kestää alle tunnin - aikana ympäröivää maailmaa edes siinä määrin, että pystyisi liikkumaan. Salvia ei ole aiheuttanut yhtäkään järjestyshäiriötä, eikä yhtäkään onnettomuutta tai kuolemantapausta Suomessa - enkä ole kuullut sen aiheuttaneen niitä muuallakaan. Salviakauppa ei ole tukenut järjestäytynyttä rikollisuutta, eikä todennäköisesti tule sitä tukemaan kiellettynäkään sillä aineen markkinat tulevat aina olemaan marginaaliset. Aineen lisääminen lääkeainelistalle tarkoituksena estää sen tilaaminen ulkomailta kuitenkin luo mahdollisuuksia myös rikollisuudelle.

  Vielä huomionarvoisempaa on tämä: Jos aineen käyttöä halutaan haitata niin miksi siinä käytetään kieltoa ja mediaa? Tunteeko kukaan parempaa tapaa herättää kiinnostusta kokeilunhaluisissa nuorissa jotka eivät tiedä mitään salviasta? Veikaan, että tässä nousee boomi jossa teinit ostavat maustesalviaa kaupoista ja polttelevat sitä toivoen samankaltaisia vaikutuksia. Tämän jälkeen osa intoutuu tilamaan sitä internetistä kun maustesalvia ei ollut toimivaa. Päättäjät ovat siis levittäneet salvian tuntemuksen jokaisen tietoon, kun se aiemmin on ollut hyvin pienen ryhmän suosima psykedeeli.

• 00:54
  Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä nautein muutamaa vähemmän tunnettua kemikaalia ja päädyin yöllä katsomaan joen rannassa veden päällä leijuvaa usvaa, joen toisella puolella olevaa maagista metsää sekä revontulten ja hallujen yhteistanssia taivaalla... Wau :) Muutenkin tuli koettua paljon hienoja asioita... Ja lisäksi katsottua Pokemon leffa ja aloitettua Dark Cityn katselu (nukahtaen kesken).

  Tuo yö oli kerrassaan mielenkiintoinen... Haluan ainakin toista noista kemikaaleista uudelleen :)

  Ainiin... Olen ihastunut, kenties jopa hieman rakastunut :) ollut jo hetken ja vähän voittanut pelkojani ihmisten lähestymisen suhteen muussa kuin ystävyysmielessä... hummm... mun täytyy saada se poika =)

Maanantai, 30. Syyskuuta, 2002

• 12:30
  Mikä ihmisissä on vialla? Tänään kyrpiinnyin ircissä keskusteluun kun puhuttiin lihansyönnistä ja taas kerran yksi "lihapiipertäjä" ei kertakaikkiaan pystynyt olemaan heittämättä "viherpiipertäjä" nimittelyä ympäriinsä ja kutsumatta muiden väittelyä vikinäksi, vinkumiseksi, itkemiseksi, jne... Näissä keskusteluissa tämä sama asiattomuus tulee esiin jatkuvasti ja estää rakentavaa keskustelua luomalla aivan liian provosoituneen ilmapiirin. Olen kyllästynyt tällaiseen - en enää jaksa jatkaa keskustelua tällaisten peelojen saapuesssa paikalle.

  Tämä voi sitten vaikka antaa heille tilaisuuden tuntea olevansa oikeassa kun vasta-argumentteja ei enää tule ;)

Sunnuntai, 29. Syyskuuta, 2002

• 9:35 AM
  "Sali täynnä haisevia ankkoja"
  Sitä kun sitten miettii nyrkkeilyottelun yleisöksi niin... umh... tjoo, meitsi on taas katsonut kyseenalaisella mielellä ankantahtiin :D
• klo. 08:40 AM
  Huh... Eilen otin ensin 750mg dextrometorfaania, joka on dissosiatiivinen psykedeeli. Myöhemmin otin vielä 150mg boostiannoksen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koen DXM kokemuksen itselleni hyödylliseksi psykedeeliseksi kokemukseksi joka auttoi minua oivaltamaan asioita ja hieman laajentamaan tajuntaa.

  Asiasta kolmanteen korvaan, eilen ja edellispäivänä väsäilin myös systeemiä joka tulostaa TV-ohjelmiston linux työpöydälleni...

Torstai, 26. Syyskuuta, 2002

• klo. 18:50
  Hiuuh... Eilen sitten aloin illalla myöhään katsomaan elokuvaa Mulholland Drive, josta en vielä siinä vaiheessa tehnyt mitään. Alussa selvisi heti, että se on David Lynchin idea, joten mielenkiinto heräsi - mutta toisaalta väsymys otti vallan ja silmät vaipuivat kiinni lähestulkoon heti alussa. Noh, kerkeäähän tuon myöhemminkin katsoa...
  Java ohjelmaani olen saanut vähän työstettyä eteenpäin. Ensimmäinen beta-versio EmPiiTree ohjelmasta tulee sourceforge.net sivustolle kohtapuoliin.

Keskiviikko, 25. Syyskuuta, 2002

• klo. 22:00
  Aloittelin tänään koneellani ohjelmointia pitkästä aikaa... Mietein, että tekisinkö mieluiten softaa puhtaasti linuxille vai jos helposti mahdollista niin koodia joka on käännettävissä useammallekin käyttöjärjestelmälle / koneelle. Sitten harkitsin Javaa ja tulin siihen tulokseen, että käytän sitä. Hyvän laadukkaan käyttöjärjestelmän pitäisi nykyään jo tukea Javaa oletuksena (OS/2 tuki jo v. 1997) ja mircrosoftin leluihinkin saa Java tulkin asennettua... Nyt on työn alla ohjelma jolla on mahdollista tehdä automaattisesti lista kovalevyllä olevista .MP3 kappaleista ja tehdä niistä muotoiltu lista.

  Ilta tuli... ulkona ei ollut sieniä... ei täällä ainakaan. Kannattaa muistaa, että kiinalaiset kevätkasvisrullat ovat hyviä (kokeilkaa) :) Ja eikun tanssaten... vois kattoa leffan tänään :) Mulholland Drive olisi imuroituna...
  

• klo. 01:50 AM
  Hiuuh, sainpas päiviteltyä tuon irc-galleria kuvanikin =)

Tiistai, 24. Syyskuuta, 2002

• Aamu, klo. 8:30
  Huuuh... Heräsin juuri... Juuri ennen heräämistä muistan unessa ystäväni suudelleen minua... Nyt saisi joku taas tehdä sen minulle oikeasti :)

  Eilen söin lihaa. Söin sitä vain vähän. Syömättömyydellä ei oikein olisi voittanut mitään, kun kyseinen safka olisi heitetty vain menemään muuten ja se oli jo valmistettu ja edessäni. Pelkäsin lähinnä, että vatsa tulisi kipeäksi, mutta ei se tullut :)

Maanantai, 23. Syyskuuta, 2002

• klo. 10:16
  Tuo öinen merkintä kummastuttaa minua... Ei niin etten olisi muistanut sitä, kunhan mietin, että millä (päihtyneellä) logiikalla vaikutti hyvältä idealta laittaa tähän pätkä ircistä.. :)

  Sainpas aikaan vihdoin alkaa järjestelemään /mp3 hakemistoni alihakemistoja organisoidummin musiikki genren mukaisesti eri alihakemistoihin :)

  Ajatus: Koneeltani löytyy kotihakemistostani alihakemisto /drugs, jonne olen kerännyt kaikenlaista materiaalia (lähinnä tekstiä) erilaisista huumeista... Kenties tämän hakemiston alihakemistoineen voisi pistää saataville DIHKALiin.

• klo. 1:55 aamuyöstä...
  

  ZzZzZz... 01:15 <@nuke_> tipahdin.. 01:15 <@nuke_> poks 01:15 <@nuke_> pau 01:15 <@nuke_> diudiu 01:16 <@Sir_Robin> huh 01:16 * Sir_Robin heräs 01:16 <@Laama1> nuke_, öitä sit vua 01:16 * Sir_Robin väsää sirdaludin puolikkaasta viivan... 01:17 < XnpBiba> Mikäkokosia sirdaludeja? 01:17 <@Sir_Robin> 4mg 01:17 <@Laama1> ei samperi 01:17 < chewit> mikä ois halpa 5litran viinapullo? jotai 20%ainakin?? 01:17 < XnpBiba> ok 01:18 <@Laama1> sekotin tänään aikasemmin stilkkarit stinlokteihi ku selitin jakin kanssa jotai 01:18 <@Laama1> 5 litra? et tai suomesta olla ostamassta chewit? 01:18 < chewit> mielellään oisin =) 01:18 < XnpBiba> Ei sellasia alkossa ookkaan 01:19 * Sir_Robin - *snorttendahl* 01:19 < Krispi> eäh 01:19 <@Sir_Robin> np[GMS - juice by gms] ZzZzZz...

  
  Jaa, että mitä ja miksi? No vaikka sitä ja siksi! Taidan laittaa Pekka Saurin taustalle höpisemään... :)

Lauantai, 21. Syyskuuta, 2002

• 11:10
  Joo'o... Pokemonit on uusintajaksoja :/ /me surullinen... Hum, mut tossa aamupalaksi 600mg kofeiinia ja 20mg propranolia (poistaa sydämentykytystä ja muita suurten kofeiiniannosten ei-haluttuja sivuvaikutuksia) :] Dumdee, kyl se tästä, kyl se tästä :) Vois vaikka tänään siivota vähän...

  Hmm, nedstat näyttää vähän väittävän, että sivuillani kävijöiden joukossa linux ja Opera 6.x ovat yleistymässä :) Hyvä niin...

Perjantai, 20. Syyskuuta, 2002

• 24:58 (oikestaan siis joo...)
  Tanskaan... Umh... Pizza maistuisi... Humm... Kaakao :) Humm... nams :)
  np[Joy Division - Love Will Tear Us Apart]
  ...tjoo... eikai siinä mittään... Aamulla Pokemonit ja zilleen... dumdeedum...
• 10.00
  Jos kylpyhuoneestasi löytyis one-way-only teleportti jota voisit käyttää kerran tänä aamuna - mihin menisit?

Torstai, 19. Syyskuuta, 2002

• Ilta
  Kulkiessamme ja keskustellessamme jäävät kesken jääneet, unohdetuiksi luullut ajatukset kaduille kuin purkautuvasta lankakerästä jäävä naru. Vanhat ihmiset, naiset, mummut näitä ajatuksia keräävät mukaansa kiertäessään kaduilla. Sen takia vanhat ihmiset ovatkin höperöitä. Kaikki eivät ole - he osaavat pitää ajatuksensa järjestyksessä. Mutta suurella osalla mukaan kerätyt ajatukset alkavat vähitellen sekaantua toisiinsa. Tämä ei ole vielä kovin haitallista ja näkyy ulospäin vain lievänä höperyytenä. Hupsuna pitävät moisia. Joillakin kuitenkin tämä etenee vielä siihen, että mukaan kerätyt muiden ajatukset alkavat sekaantua omiin, ja silloin ihmisestä tulee höperö ja hullu.

• Aamu
  Hurr... Haluan tänne kissanpennun tai kaksi :) Joo, onhan se mielessä pyörinyt jo jonkin aikaa, mutta eilen koitin soittaa asiasta jollekulle joka tarjosi kissoja (ei vastannut) ja tänään ajattelin asiaa heti aamusta =)

  Eilen ovikelloni soi ja avatessani oven lyötiin käteeni pullo karhua ja 2kpl. 15mg oxapameja. Oikein rentouttava loppu illalle =)

Maanantai, 16. Syyskuuta, 2002
17:36
Himoitsen kannabista ja kaipaan motivaatiota ja energiaa. Tunnen syyllisyyttä viimeviikosta (ja asioista joista en halua kirjoittaa tässä) ja olen helvetin tyytyväinen viime kesään - joka nyt alkaa valitettavasti olla ohi. Tunnen kaipuuta useisiin rakkaisiin ystäviin ja olen niin onnellinen siitä, että minulla on hyviä ystäviä myös lähelläni. Näitähän löytyy, mutta enemmän kuin mitään muuta minä kaipaan nyt rakkautta - jotakuta jonka viereen nukahtaa iltaisin ja jolle keittää kahvit aamulla. Poikaa tai tyttöä joka näkis maailman vähän niinkuin minä ja haluaisi jakaa sen... *huoh*

Sunnuntai, 15. Syyskuuta, 2002
Ensimmäinen päiväkirjamerkintä. Hullu mies olen kun neljän aikoihin aamuyöstä televisiota siirtelen huoneen toiselle puolelle ja kahvia kittaan. Tänään aloin kirjoittamaan. Novellia. Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen niin se oli eilen - vuorokausi vaihtui aikoja sitten. Novelli sai työnimen "Surrealistisen Nihilismin Nousu". Aiheesta en kerro vielä sen enempää - pidän jännitystä yllä.

06:00 - Note To Self:
Muista nukkua joskus... (ZzZz)